Matkoilla

Istun pimeässä asunnossa Karhupuiston laidalla Helsingissä. Kello on muutamaa minuuttia vaille kuusi aamulla. Vaikka olenkin ollut joululomamatkalla Suomessa jo yli viikon, ei jet lag ota helpottuakseen. Nukkumaan pystyn menemään kyllä ihan tavalliseen aikaan, mutta viiden jälkeen aamulla silmäni aukeavat ja uni ei tahdo maistua enää millään. Iltapäivisin väsyttää.

Tällä matkalla Suomi on tuntunut ensimmäistä kertaa tosi oudolta. Täältä lähdöstäni on nyt kulunut niin pitkä aika, että monet kulttuuriset seikat, vaikka ne kyllä jollain tapaa nopeasti mieleen palaavatkin taas kun täällä olen, tuntuvat hyvin erilaisilta kuin mihin olen nyt itse tottunut. Olen aivan selvästi alkanut vieraantumaan siitä maasta, jossa synnyin.

Silti New Yorkiin paluukin, joka on edessä jo muutaman päivän päästä, kaivaa mieltä. Olen onnistunut pitämään itseni erossa työsähköposteista koko sen ajan, kun olen ollut Suomessa, mutta kohta satojen viestien pinoa täytyy ryhtyä taas kaivelemaan. Se kummittelee mielessä. Töissä istumista on minulla yksinkertaisesti aivan liikaa, omaa aikaa ei jää oikein yhtään, ja tunnelma töissä on painostava.

Niinpä kun katselen nyt ystävien ikkunasta ulos hiljaiseen Karhupuistoon, on mieli yhtä aikaa rauhallinen, levoton, surullinen, iloinen, odottava ja empivä. En tiedä, miten helppoa olisi rauhoittua Suomeen, jos taas tänne päätyisin, mutta haluaisin kyllä helpomman, tasaisemman pesän sekä lähemmäksi kaikkia minulle rakkaita ihmisiä. Ehkä joku päivä olen tilanteessa, jossa pääsen edes matkustamaan aina kerran vuodessa pidemmäksi aikaa siihen toiseen maahan, jossa en sillä hetkellä asu, jotta saan säännöllisemmän tilaisuuden tavata ystäviä.

New York

Ensimmäiset viisi kuukautta New Yorkissa tuntuvat menneen nopeasti. Työ ei ole ihan sitä, mitä toivoin/odotin. Perusasetelma on kyllä kunnossa ja oma roolini vahva, mutta asiakkaamme on hankala, byrokraattinen ja tehoton, ja oma projektinhallintamme ontuu. Työpäivät venyvät käsittämättömän pitkiksi ja työ on usein turhauttavaa.

Mutta kaupunki - New York - on parhaimmillaan suurenmoinen ja huonoimmillaankin vain hieman liian suuri, vilkas ja rasittava. Asumme Brooklynissa, jossa pääsee mukavasti pakoon Manhattania. New Yorkilla on selvästi sitä, mitä eurooppalaisillakin kaupungeilla on ja Torontolla taas monesti ei, eli kaunista, hoidettua arkkitehtuuria, toimiva joukkoliikennejärjestelmä, kauniita julkisia tiloja ja paikkoja, sekä tiettyä arvokkuutta. Amerikkalaisen järjestelmän huonot puolet, lähinnä terveysvakuutusjärjestelmä, toki vaivaavat mieltä välillä, mutta ideologisesti New York on aika kaukana keskilännestä. New York on historialtaan hollantilainen kaupunki, suuri sekoitus kaikkia tälle mantereelle saapuvia, ja mieleltään monin tavoin lähempänä Pariisia, Lontoota ja Berliiniäkin kuin Dallasia tai Detroitia. Kunhan työt pysyvät jollain tapaa ruodussa eikä kohdalle satu mitään ikäviä yllätyksiä, niin täällä elää aikansa oikein mielellään.

Muutto New Yorkiin

Kuten olet saattanut Facebook-statuksestani jo aiemmin lukea, niin olemme muuttamassa New Yorkiin. Minulle alettiin tarjoamaan sieltä houkuttelevaa työpaikkaa jo viime joulukuussa, ja siitä asti asia on sitten pikkuhiljaa edennyt. Moneen otteeseen olemme miettineet, lähdemmekö sinne, ja minulle oli tarjolla myös useita uusia duunipaikkoja täällä Torontossa. New Yorkin paikan houkutus (Interaction Design Director R/GA:lla) vei kuitenkin voiton.

Nyt olen juuri palannut Ottawasta USA:n konsulaatista työviisumihaastattelusta, ja muuttopäiväksi on jo valittu 1.6. Ja nyt, kun lähtö on jo siis aika peruuttamaton, se hieman pelottaa ja arveluttaa. Tämän kevättalven ja kevään kuluessa olen vihdoin alkanut kokemaan oloni Torontossa todella mukavaksi, ja mietin, teenkö virheen lähtemällä pois juuri nyt. Suunnitelmamme on, ettemme viivy New Yorkissa kuin kenties vuoden tai korkeintaan kaksi, minkä jälkeen voimme palata Torontoon (tai lähteä Suomeen, jos todella siltä alkaa tuntua), mutta tiedän hyvin, että lähdön jälkeen paluu on aina vaikeampaa. Vaikka olisinkin missannut sillä todella mahtavalta vaikuttavan position ja työpaikan, niin muuten olisin kyllä nyt voinut hyvin jäädä Torontoonkin.

Mutta katsotaan... Nyt kun meillä on vielä mahdollisuus yhteen uuteen seikkailuun, niin lähdetään sille ja tehdään sitten vuoden päästä uusia päätöksiä. USA:n puolelle en ole koskaan hinkunut enkä koskaan sinne luullut päätyväni, mutta R/GA on tällä hetkellä ehdoton ykkönen tämän mantereen digitoimistoista ja New Yorkilla on kyllä puolensa kaupunkina.

Päivittelen tänne kuulumisia muutaman kuukauden sisällä, kun muutto on ohitse ja elämä New Yorkissa alkanut.

Marraskuu

En ainakaan vielä suostu myöntämään, että tämä blogi olisi unohdettu, kuollut tai kuopattu. Elämä vain on ollut niin kiireistä (tai olen ollut laiska), että tänne kirjoittaminen on jäänyt sivuun useaksi kuukaudeksi. Sillä välin olen kyllä kirjoittanut toiseen blogiini, laittanut kuvia Flickriin ynnä muuta.

Mitä kaikkea onkaan tapahtunut sitten elokuun, kun tänne viimeksi kirjoitin... Syyskuun lopulla juoksin Torontossa kesän toisen täyden maratonini. Sen jälkeen olenkin antanut varpaankynsilleni aikaa parantua ja jättänyt juoksun vähemmälle, vaikka muutaman lenkin olenkin kipaissut viime viikkoina. Töissä on ollut kiireistä viimeiset pari, kolme kuukautta ja on varmaan vielä joululomaan asti ainakin. Olen ollut pari kertaa työn puolesta matkoilla Charlottessa Pohjois-Carolinassa ja viime viikonlopun olimme Saskatchewanissa sukulaisissa. Lokakuun alussa käväisimme New Orleansissa niin ikään sukulaisten vuoksi, ja hankimme toisen kissan löytökodista pari kuukautta sitten. Ja siinä varmaan olikin tärkeimmät... Pikapäivitys elämästäni.

Kramppeja ja nyrjähdyksiä

Kevät tulee tänne taas pistoliikkein: reilu viikko sitten perjantaina oli 16 astetta lämmintä, sitten taas välissä pakkasta 11 astetta, ja nyt tämä viikonloppu on ollut melko tasaisen lämmintä ja aurinkoista. Lunta ja jäätä ei enää ole jäljellä kuin muutama pieni läiskä joissain varjoisissa paikoissa, mutta toisaalta vasta tällä viikolla satoi pari tuntia uutta räntää, joka kyllä suli saman tien.

Treenaan tänä keväänä kahta isoa juoksua varten. Tämän kuun lopulla juoksen Hamiltonissa saman 30 km kuin viime vuonnakin, ja toukokuun tokaviimeisenä viikonloppuna Ottawassa sitten täyden maratonin. Niiden välissä juoksen vielä viiden kilometrin kisan High Parkissa Torontossa. Tämän viikon tiistaina kevyellä juoksulenkillä kuitenkin nilkkani nyrjähti. Ei kaiketi äärettömän pahasti, sillä en edes muista tarkkaa kohtaa, jossa nyrjähdys olisi tapahtunut, ja juoksin lenkin loppuun asti. Muistan kuitenkin, että kotiin tullessani nilkka tuntui kummalliselta ja alkoi turvota. Nyrjähtämisen on täytynyt tapahtua jossain Trinity-Bellwoods -puistoa kiertäessäni, kun ylitin pari isompaa routakuoppaa katuasfaltissa.

Siitä meni sitten treeniaikataulut perseelleen. Nilkka turpoaa nyt päivittäin illalla, päivän kulutuksen päätteeksi, ja paranee hiljalleen, toivottavasti reilun viikon kuluessa sellaiseen kuntoon, että voin taas alkaa juosta pieniä lenkkejä. En ole vielä luopunut kokonaan ajatuksesta juosta 30 km kuun lopulla, mutta se mahdollisuus on olemassa.

Mitä muuta? Kotona vuotaa sisäkatto, koska yläkerran naapurin vessanpönttö on hajonnut. Nice. Tänään tulee putkimies korjaamaan. Ensi viikoksi jouduin melkein työmatkalle San Franciscoon, mutten sittenkään. Ehkä myöhemmin. Eilen istutin kevään ensimmäiset siemenet itämään minikasvihuoneeseen: sipulia, kolmea eri laatua tomaattia, chiliä, papuja, kurkkua ja maissia.

Tuntuu hyvältä

Ensimmäinen viikko uudessa työpaikassa on melkein takana, ja hyvältä tuntuu. Organicilla on hyvin mietitty prosessi, paljon briljantteja osaajia ja vaikuttava historia. On mukava olla takaisin kunnollisessa, innovatiivisessa digiympäristössä.

Halloween

Halloween toi tänä menneenä viikonloppuna tullessaan taas kurpitsat, karkit ja kepposet ynnä naamiaisbileet, ja nostatti haudasta prinsessa Dianan ja häntä jahtaavan zombie-paparazzin. Tänään sunnuntaina tuli vielä talviaikaan siirtyminen (se tapahtuu täällä siis myöhemmin kuin Suomessa), joka pelasti mut nukkumasta pommiin ja missaamasta hyvän brunssin. Huomenna maanantaina aloitan työt uudessa duunipaikassa.

Uusi työpaikka

Sain pari viikkoa sitten puhelun, jossa kysyttiin kiinnostustani työhaastatteluun. Kysyjä oli Organicin Toronton toimisto. Menin hieman skeptisenä tapaamaan toimiston väkeä, mutta sen jälkeen fiilis olikin ihan hyvä ja kiinnostunut. Parin tunnin sisällä Organicista soitettiin jo takaisin ja sanottiin, että he haluavat tehdä minulle tarjouksen.

Tarjous oli hyvä, kieltämättä. Tarvitsin kuitenkin yli viikon miettiäkseni, lähdenkö todella jo pois nykyisestä paikasta Publicikselta ja vaihdan toiseen. Lopulta päädyin siihen, että kyllä, lähden koittamaan uutta pestiä. Irtisanouduin tämän viikon tiistaina ja nyt olen kahden viikon irtisanomisajalla, joka on täällä normaali aika Suomessa totutun kuukauden sijasta. Sitten pidän kolme päivää lomaa ennen kuin aloitan Organicilla marraskuun ensimmäisellä viikolla.

Vaikean päätöksestä teki se, että vaikka olenkin ollut turhautunut Publiciksella, joka on "perinteinen" mainostoimisto, jonka melko tyhjästä luodun digitiimin kehittäminen tulee viemään vielä kovasti aikaa, niin siitä oli kuitenkin nyt yhdeksässä kuukaudessa muotoutunut tuttu paikka, jossa on paljon mukavia ihmisiä. En ollut varma, viitsinkö nyt jo lähteä pois.

"Paluu" perinteisemmästä mainostoimistosta aitoon digitoimistoon kuitenkin houkuttaa ja siksi odotan innolla työn aloitusta Organicilla. Voin taas keskittyä paremmin omaan osaamisalueeseeni, enkä joudu selittämään tiimin muille jäsenille perusasioita. On helpompi työskennellä, kun tietää, että kaikki työkaverit puhuvat yleisesti ottaen samaa kieltä ja tietävät peruskuviot digitaalisesta työprosessista. Organicin tekee mielenkiintoiseksi mm. se, että sillä on digialalla katsottuna pitkä historia - vuonna 1993 perustettu Organic on maailman ensimmäinen puhtaasti digimainontaan keskittynyt toimisto. Organicilla on vahva kulttuuri ja paljon palkintoja. Työnkuvaani tulee sisältymään myös matkustusta San Franciscoon, New Yorkiin ja muihin Organicin USAn toimistoihin. Voi tosin olla, että Yhdysvalloissa jo vallalle päässyt ja hyvin pian Kanadaa sekä muutakin maailmaa uhkaava lama tulee kummittelemaan jossain vaiheessa minunkin työkuvioihini, mutta kun en pörssikurssien heilahteluille tai pankkien hölmöydelle itse mitään voi, niin yritän olla kokonaan murehtimatta siitä. Toivon mukaan Organic tarjoaa mielenkiintoisia kokemuksia ja kohtuullisessa määrin matkustusta. ;)

Pari viikkoa syksyä

Pariin viime viikkooni on mahtunut matka New Yorkiin, vuosittainen Nuit Blanche -"taiteiden yö" täällä Torontossa sekä uusi työtarjous. Parhaillaan pohdin siis, jäänkö nykyiseen työpaikkaani vai vaihdanko toiseen. Vaikken nykyisestä tilanteestani Publiciksella ole koskaan suunnattomasti nauttinutkaan ja vaikka toinen tarjous on hyvin houkutteleva, en ole vielä aivan varma päätöksestäni. Annan siis asian maata vielä päivän, ehkä kaksi, ja sitten on pakko päättää.

Säät ovat vaihtuneet syksyksi täälläkin, vaikka tällä viikolla aurinko paistaa ja päivällä lämpöä on lähelle 20. Tänään kuulin, että mitä suurimmalla todennäköisyydellä olen New Yorkissa musakeikoilla joulukuun alussa. Luvassa on siis lisää Isoa Omenaa.

Kuvia Flickriin

Duunikiireiden takia kuvien latailu verkkoon on jäänyt viime aikoina aika vähiin, mutta nyt, neljän päivän mittaisena Labour Day-viikonloppuna olen ehtinyt tehdä asialle jotain. Muutama uusi kuva löytyy nyt siis Flickr-tililtäni. Joukossa on kuvia Toronton edustan saarilta, kotipuutarhan maissista ja auringonpaisteesta nauttivasta kissapedostamme.

Sain viikonlopun aikana myös uuden portfolio-saittini pystyyn. Se löytyy osoitteesta finnformation.net ja sisältää muutamia esimerkkejä viimeisen vuoden aikana Kanadassa tekemistäni töistä. Musiikkirintamalla en ole ehtinyt viime aikoina kovin paljoa touhuta, mutta lokakuun 31. päivä tulee ulos uusi julkaisuni nimeltä "Ajaton" newyorkilaisella Hidden Recordings-labelilla.