Muutto New Yorkiin

Kuten olet saattanut Facebook-statuksestani jo aiemmin lukea, niin olemme muuttamassa New Yorkiin. Minulle alettiin tarjoamaan sieltä houkuttelevaa työpaikkaa jo viime joulukuussa, ja siitä asti asia on sitten pikkuhiljaa edennyt. Moneen otteeseen olemme miettineet, lähdemmekö sinne, ja minulle oli tarjolla myös useita uusia duunipaikkoja täällä Torontossa. New Yorkin paikan houkutus (Interaction Design Director R/GA:lla) vei kuitenkin voiton.

Nyt olen juuri palannut Ottawasta USA:n konsulaatista työviisumihaastattelusta, ja muuttopäiväksi on jo valittu 1.6. Ja nyt, kun lähtö on jo siis aika peruuttamaton, se hieman pelottaa ja arveluttaa. Tämän kevättalven ja kevään kuluessa olen vihdoin alkanut kokemaan oloni Torontossa todella mukavaksi, ja mietin, teenkö virheen lähtemällä pois juuri nyt. Suunnitelmamme on, ettemme viivy New Yorkissa kuin kenties vuoden tai korkeintaan kaksi, minkä jälkeen voimme palata Torontoon (tai lähteä Suomeen, jos todella siltä alkaa tuntua), mutta tiedän hyvin, että lähdön jälkeen paluu on aina vaikeampaa. Vaikka olisinkin missannut sillä todella mahtavalta vaikuttavan position ja työpaikan, niin muuten olisin kyllä nyt voinut hyvin jäädä Torontoonkin.

Mutta katsotaan... Nyt kun meillä on vielä mahdollisuus yhteen uuteen seikkailuun, niin lähdetään sille ja tehdään sitten vuoden päästä uusia päätöksiä. USA:n puolelle en ole koskaan hinkunut enkä koskaan sinne luullut päätyväni, mutta R/GA on tällä hetkellä ehdoton ykkönen tämän mantereen digitoimistoista ja New Yorkilla on kyllä puolensa kaupunkina.

Päivittelen tänne kuulumisia muutaman kuukauden sisällä, kun muutto on ohitse ja elämä New Yorkissa alkanut.

Kramppeja ja nyrjähdyksiä

Kevät tulee tänne taas pistoliikkein: reilu viikko sitten perjantaina oli 16 astetta lämmintä, sitten taas välissä pakkasta 11 astetta, ja nyt tämä viikonloppu on ollut melko tasaisen lämmintä ja aurinkoista. Lunta ja jäätä ei enää ole jäljellä kuin muutama pieni läiskä joissain varjoisissa paikoissa, mutta toisaalta vasta tällä viikolla satoi pari tuntia uutta räntää, joka kyllä suli saman tien.

Treenaan tänä keväänä kahta isoa juoksua varten. Tämän kuun lopulla juoksen Hamiltonissa saman 30 km kuin viime vuonnakin, ja toukokuun tokaviimeisenä viikonloppuna Ottawassa sitten täyden maratonin. Niiden välissä juoksen vielä viiden kilometrin kisan High Parkissa Torontossa. Tämän viikon tiistaina kevyellä juoksulenkillä kuitenkin nilkkani nyrjähti. Ei kaiketi äärettömän pahasti, sillä en edes muista tarkkaa kohtaa, jossa nyrjähdys olisi tapahtunut, ja juoksin lenkin loppuun asti. Muistan kuitenkin, että kotiin tullessani nilkka tuntui kummalliselta ja alkoi turvota. Nyrjähtämisen on täytynyt tapahtua jossain Trinity-Bellwoods -puistoa kiertäessäni, kun ylitin pari isompaa routakuoppaa katuasfaltissa.

Siitä meni sitten treeniaikataulut perseelleen. Nilkka turpoaa nyt päivittäin illalla, päivän kulutuksen päätteeksi, ja paranee hiljalleen, toivottavasti reilun viikon kuluessa sellaiseen kuntoon, että voin taas alkaa juosta pieniä lenkkejä. En ole vielä luopunut kokonaan ajatuksesta juosta 30 km kuun lopulla, mutta se mahdollisuus on olemassa.

Mitä muuta? Kotona vuotaa sisäkatto, koska yläkerran naapurin vessanpönttö on hajonnut. Nice. Tänään tulee putkimies korjaamaan. Ensi viikoksi jouduin melkein työmatkalle San Franciscoon, mutten sittenkään. Ehkä myöhemmin. Eilen istutin kevään ensimmäiset siemenet itämään minikasvihuoneeseen: sipulia, kolmea eri laatua tomaattia, chiliä, papuja, kurkkua ja maissia.

Talvipyöräilyä, osa 2

Tässä toinen, vähän lyhyempi fillariklippi lumipyryssä kotiin töistä.

Talvipyöräilyä

Talvisista työmatkoistani pyörällä piti tehdä jotenkin kiinnostavampia, joten hankin menneellä viikolla fillarikaupasta varta vasten polkupyöriä varten tehdyn, ohjaustankoon kiinnittyvän kamerajalustan. Taltioin parina eri päivänä matkan kotoa töihin ja illalla takaisin. Koska viime aikoina ei ole ollut aivan kovimpia pakkasia ja iso osa lumistakin suli muutaman viikon takaisessa vesisateessa, niin pyöräily ei tässä ensimmäisessä klipissä näytä ihan niin extremeltä kuin mitä se on välillä oikeasti ollut. Sain kuitenkin toisena päivänä nauhalle pätkiä pyöräilystäni sakeassa lumipyryssä, ja teen niistä pätkistä toisen YouTube-klipin vähän myöhemmin.

Skating at Nathan Phillips Square

It's already February, and we finally made it to Nathan Phillips Square to go skating, for the first time this winter. The Wintercity Festival is on again, which meant a free concert while skating with hundreds of other people.

I shot a little video clip of the experience, and it's now up on Flickr, along with a couple photos. Check it out!

Back on the bike again

On Wednesday this week I think I had my worst TTC experience of the winter. Standing on an absolutely jampacked streetcar waiting for a stampede to happen, then waiting for another streetcar in -15 and windchill for 15 minutes is just not what makes me happy.

So far I had put off riding my bike since mid-December, when we first got a serious amout of snow here. But today I decided to brave the ice, snow and cold and take my trusty bike on the street again. And I loved it. I'll do it again tomorrow.

Toronto's public transit network, operated by the Toronto Transit Commission, comprises three (or four, depending on how you count them) subway and RT lines, eleven streetcar lines and 168 bus routes. The price of a 30-day transit pass, known as Metropass, is $109 CAD (approx. 67 EUR). The population of the city of Toronto, according to Wikipedia, is 2,503,281.

For comparison, Berlin, with a population of 3,424,764, has nine U-Bahn lines, fifteen S-Bahn lines, 28 streetcar routes and 150 bus lines. The price of a 30-day pass is 72 - 88.50 EUR ($117 - $144 CAD) depending on the number of zones the pass is valid for.

New York, with a population of 8,274,527, has about 24 subway lines (local and express), no streetcars and 240 bus lines (local and express). The price of a 30-day MetroCard is $81 USD (approx. $102 CAD).

Helsinki, with the population of just 574,579, has one or two subway lines (depending on how you count them), several commuter train lines (similar to S-Bahn in Germany), eleven streetcar lines (as many as Toronto), 93 local and about 105 regional/metro area bus lines and two ferry lines. The price of a 30-day transit pass is 42.80 EUR (approx. $70 CAD).

The main difference between Toronto and the other three cities - and particularly Berlin and Helsinki - is that in Helsinki and Berlin the system is modern, efficient and on time, and therefore offers reasonable value for the money paid for the fare. In New York, the subway system, which is one of the largest in the world and the only 24-hour subway in the world, moves people better than probably anything in Toronto.

So I'm sticking to the bike now and hoping for warmer weather. ;)

New York

Palasin tänään kotiin toiselta New Yorkin matkaltani vajaan kahden kuukauden sisällä. Tällä kertaa olin NYC:ssa kahden soittokeikan vuoksi. Kävin myös työantajani New Yorkin toimistolla.

Keikat olivat perjantaina, ja lauantaiaamu meni krapulan paranteluun. Iltapäivällä matkasin metrolla ostoksille. Lama näkyy jo New Yorkin katukuvassa - ihmisiä on joulusesongista huolimatta liikkeellä vähemmän kuin tavallisesti - ja kuuluu ihmisten puheissa. Katujen rauhallisuus oli minusta kuitenkin hyvä asia. Muutenkin nautin New Yorkista tällä kertaa aika paljon. Nykissä tuntui nyt olevan Torontoon verrattuna jopa jotain Helsingistä muistuttavaa: Manhattanin kerrostaloasunnoista tuli mieleen omat, menneet asuntomme Töölössä ja Kalliossa.

Flickrissä on muutama kuva matkaltani, ja samoin reilun viikon takaiselta St. Catharinesin reissulta, jolta palatessa autosta puhkesi rengas. Räntäsateessa ja myrskytuulessa vaihdoin alle vararenkaan valtatien pientareella.

Lunta maassa

Eilen iltapäivällä alkoi taivaalta tulla valkoista ainetta - sitä, johon torontolaiset eivät ole koskaan varautuneet, eivätkä osaa eristää talojaan tai varustaa autojaan talvirenkailla sen varalta - ja sitä tuli sitten jonkun aikaa. Se myös jäi maahan. Siihen loppui minun fillarikauteni tältä vuodelta, ellen sitten päätä kuitenkin alkaa talvipyöräilijäksi tänä vuonna... Toistaiseksi ainakin käytän ratikkaa. Tuon kuvan näkymä on meidän etupihalta tältä aamulta.

PÄIVITYS 4.12.: Se lumi suli jo aikaa sitten, ja nyt jatkan edelleen pyöräilyä, tänäänkin. Se on on mukavaa, vaikka toki välillä saisi luntakin olla.

Halloween

Halloween toi tänä menneenä viikonloppuna tullessaan taas kurpitsat, karkit ja kepposet ynnä naamiaisbileet, ja nostatti haudasta prinsessa Dianan ja häntä jahtaavan zombie-paparazzin. Tänään sunnuntaina tuli vielä talviaikaan siirtyminen (se tapahtuu täällä siis myöhemmin kuin Suomessa), joka pelasti mut nukkumasta pommiin ja missaamasta hyvän brunssin. Huomenna maanantaina aloitan työt uudessa duunipaikassa.

Uusi työpaikka

Sain pari viikkoa sitten puhelun, jossa kysyttiin kiinnostustani työhaastatteluun. Kysyjä oli Organicin Toronton toimisto. Menin hieman skeptisenä tapaamaan toimiston väkeä, mutta sen jälkeen fiilis olikin ihan hyvä ja kiinnostunut. Parin tunnin sisällä Organicista soitettiin jo takaisin ja sanottiin, että he haluavat tehdä minulle tarjouksen.

Tarjous oli hyvä, kieltämättä. Tarvitsin kuitenkin yli viikon miettiäkseni, lähdenkö todella jo pois nykyisestä paikasta Publicikselta ja vaihdan toiseen. Lopulta päädyin siihen, että kyllä, lähden koittamaan uutta pestiä. Irtisanouduin tämän viikon tiistaina ja nyt olen kahden viikon irtisanomisajalla, joka on täällä normaali aika Suomessa totutun kuukauden sijasta. Sitten pidän kolme päivää lomaa ennen kuin aloitan Organicilla marraskuun ensimmäisellä viikolla.

Vaikean päätöksestä teki se, että vaikka olenkin ollut turhautunut Publiciksella, joka on "perinteinen" mainostoimisto, jonka melko tyhjästä luodun digitiimin kehittäminen tulee viemään vielä kovasti aikaa, niin siitä oli kuitenkin nyt yhdeksässä kuukaudessa muotoutunut tuttu paikka, jossa on paljon mukavia ihmisiä. En ollut varma, viitsinkö nyt jo lähteä pois.

"Paluu" perinteisemmästä mainostoimistosta aitoon digitoimistoon kuitenkin houkuttaa ja siksi odotan innolla työn aloitusta Organicilla. Voin taas keskittyä paremmin omaan osaamisalueeseeni, enkä joudu selittämään tiimin muille jäsenille perusasioita. On helpompi työskennellä, kun tietää, että kaikki työkaverit puhuvat yleisesti ottaen samaa kieltä ja tietävät peruskuviot digitaalisesta työprosessista. Organicin tekee mielenkiintoiseksi mm. se, että sillä on digialalla katsottuna pitkä historia - vuonna 1993 perustettu Organic on maailman ensimmäinen puhtaasti digimainontaan keskittynyt toimisto. Organicilla on vahva kulttuuri ja paljon palkintoja. Työnkuvaani tulee sisältymään myös matkustusta San Franciscoon, New Yorkiin ja muihin Organicin USAn toimistoihin. Voi tosin olla, että Yhdysvalloissa jo vallalle päässyt ja hyvin pian Kanadaa sekä muutakin maailmaa uhkaava lama tulee kummittelemaan jossain vaiheessa minunkin työkuvioihini, mutta kun en pörssikurssien heilahteluille tai pankkien hölmöydelle itse mitään voi, niin yritän olla kokonaan murehtimatta siitä. Toivon mukaan Organic tarjoaa mielenkiintoisia kokemuksia ja kohtuullisessa määrin matkustusta. ;)

Pari viikkoa syksyä

Pariin viime viikkooni on mahtunut matka New Yorkiin, vuosittainen Nuit Blanche -"taiteiden yö" täällä Torontossa sekä uusi työtarjous. Parhaillaan pohdin siis, jäänkö nykyiseen työpaikkaani vai vaihdanko toiseen. Vaikken nykyisestä tilanteestani Publiciksella ole koskaan suunnattomasti nauttinutkaan ja vaikka toinen tarjous on hyvin houkutteleva, en ole vielä aivan varma päätöksestäni. Annan siis asian maata vielä päivän, ehkä kaksi, ja sitten on pakko päättää.

Säät ovat vaihtuneet syksyksi täälläkin, vaikka tällä viikolla aurinko paistaa ja päivällä lämpöä on lähelle 20. Tänään kuulin, että mitä suurimmalla todennäköisyydellä olen New Yorkissa musakeikoilla joulukuun alussa. Luvassa on siis lisää Isoa Omenaa.

Cherry Beach party on Labour Day

The last Cherry Beach party of the season.

Kuvia Flickriin

Duunikiireiden takia kuvien latailu verkkoon on jäänyt viime aikoina aika vähiin, mutta nyt, neljän päivän mittaisena Labour Day-viikonloppuna olen ehtinyt tehdä asialle jotain. Muutama uusi kuva löytyy nyt siis Flickr-tililtäni. Joukossa on kuvia Toronton edustan saarilta, kotipuutarhan maissista ja auringonpaisteesta nauttivasta kissapedostamme.

Sain viikonlopun aikana myös uuden portfolio-saittini pystyyn. Se löytyy osoitteesta finnformation.net ja sisältää muutamia esimerkkejä viimeisen vuoden aikana Kanadassa tekemistäni töistä. Musiikkirintamalla en ole ehtinyt viime aikoina kovin paljoa touhuta, mutta lokakuun 31. päivä tulee ulos uusi julkaisuni nimeltä "Ajaton" newyorkilaisella Hidden Recordings-labelilla.

Suomeen jouluksi

Viime joulun vietimme täällä Kanadassa, joten ensi jouluna on taas Suomen vuoro. Ja koska lentojen hinnat näyttivät olevan jo nyt nousussa, päätimme hankkia liput tällä viikolla. Saavumme varmuudella Helsinkiin 22.12., ja saatamme viettää siellä ensin yhden yön ennen kuin jatkamme matkaa Lappiin joulunviettoon. Palaamme sitten Helsinkiin 27. tai 28. päivä ja olemme siellä uuden vuoden, kunnes lähdemme 3. tammikuuta kotimatkalle Torontoon.

Jouluun on vielä paljon aikaa eikä lumisia (?) vuodenaikoja tee mieli ajatella vielä nyt, kun täällä on kesän helteitäkin vielä jäljellä, joten en mene vielä enempää yksityiskohtiin. Lähempänä, syksyn kuluessa, ehdimme miettimään tarkemmin Suomen suunnitelmamme. Mutta sen verran tiedämme jo nyt, että jossain välissä Helsingissä haluamme järjestää ravintola-illan, jossa näemme toivottavasti mahdollisiman monet ystävistämme siellä.

Ensimmäinen vuosi

Eilen tiistaina, 12.8. tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun muutimme Kanadaan. Kun ajattelen, miten tuoreilta kaikki muistot tältä vuoden ajalta ja myös ajalta ennen Kanadaan tuloa vielä tuntuvat, vaikuttaa vuosi lyhyeltä ajalta. Se on mennyt nopeasti. Mutta toisaalta tähän vuoteen Torontossa on ehtinyt mahtua monenlaista: kaksi eri työpaikkaa ja kaksi eri asuntoa, joista toiseen muutimme vasta pari viikkoa sitten. Niin ajatellen vuosi tuntuu pitkältä ajalta.

Osa asioista turhauttaa täällä vieläkin, osaan on nyt jo tottunut, ja osasta asioista olen täällä aina pitänyt. Ystäviä, vanhempia, turvallisia pyöräteitä, rauhallisia katuja ja tehokasta joukkoliikennettä on Suomesta tietysti edelleen ikävä. Mutta Toronton värikkyydestä ja siitä, miten ihmiset sitä arvostavat, pidän edelleen vähintään yhtä paljon kuin olen aina siitä pitänyt.

Kenties muutaman vuoden päästä asumme jälleen Suomessa. Silloin, kun asuin vielä Helsingissä ja mietin tänne muuttoa, pyrin päättämään itselleni - tietäen, että kotimaan vaihtaminen on kova haaste kenelle tahansa - että hammasta purren jätän tyypilliset maahanmuuttajan purnaukset sivuun heti alusta alkaen ja pyrin keskittymään siihen, mitä täällä voin arvostaa ja mistä voin nauttia. Se päätös ei ole ensimmäisen vuoden aikana kuitenkaan pitänyt. Nyt, kun oloni on ajan kuluessa täällä hieman tasaantunut, pyrin taas pitämään paremmin kiinni tuosta ajatuksesta. Keskityn nauttimaan tästä kokemuksesta niin kauan kuin tätä kestää. Niin ainakin suunnittelen nyt taas.

Ja toisaalta, ensi jouluksi ja uudeksi vuodeksi tulemme käymään Suomessa. Silloin voin taas hetken aikaa ajella nopeilla ja tehokkailla ratikoilla (Torontoon verrattuna), tavata kaikki kaverit ja perheen ja nauttia yleisesti ottaen tehokkaammasta, siistimmästä ja paremmasta infrastruktuurista. ;) Ja sitten palata taas Torontoon, jossa osaan kenties taas arvostaa täältä löytyviä asioita uudella tavalla sen jälkeen, kun olemme käväisseet Suomessa muistelemassa.

Harbourfront last night

Mulatu Astatke at Harbourfront

Paljasjalkajuoksua ja peräkärrypyöräilyä

Viimeiset kolme viikkoa Torontossa on riittänyt normaalia kesäkuumaa, 25 - 35 astetta, ja meillä on riittänyt vierailijoita. Ensin vanhempani olivat luonamme pari viikkoa ja sitten Careyn veli. Eilen illalla pidimme ystävien kanssa grillijuhlat ja nyt vierailijat ovat menneet, mutta nyt pitää aloittaa tavaroiden pakkaaminen muuttoa varten. Vaihdamme asuntoa kuun vaihteessa.

Hankin pari viikkoa sitten vihdoin polkupyörän peräkärryn, jota oli metsästänyt jo pitkään. Nyt menee ruoka- ja viinakauppareissu samalla käynnillä nopeasti pyörällä polkien, ja kuskaan peräkärrillä paljon muutakin, mm. kaasutankin grillausta varten viime lauantaina. Ja nyt kun grillaamisella on hankkinut energiaa kehoonsa, niin olen taas palaamassa normaaliin treeniaikatauluun juoksemisessa. Tänään kiskaisin kevyen kymmenen kilometriä aamutuimaan heikossa vesisateessa.

Uusi koti

Päätimme vaihtaa asuntoa ja irtisanoimme pari viikkoa sitten nykyisen kämppämme vuokrasopimuksen. Sitä seurasi tietenkin sitten kuumeinen uuden asunnon metsästys, joka päättyi perjantaina, kun maksoimme takuuvuokran uudesta kodista.

Asunnonhaku muistutti heti ikävästi siitä, mitä vuokra-asunnon haku yleensä on: hätäistä etsiskelyä, seisomista jonossa kahdenkymmenen muun asunnonhakijan kanssa ja useiden kummallisten asuntoratkaisujen näkemistä, muutaman kivan asunnon menettämistä ja sitten tyytymistä siihen, mitä saa. Jos alussa on sortunut haaveilemaan löytävänsä unelma-asunnon vuokralle, niin se uni katoaa mielestä parin ensimmäisen nähdyn asunnon jälkeen. Toisaalta muistan kyllä, että fiilikset olivat melko samat myös silloin, kun haimme ostettavaa asuntoa. "Täydellisen" asunnon saanee itselleen vain remontoituaan ostamansa vanhan asunnon vuosien saatossa mieleisekseen tai rakentamalla alusta asti haluamansa kodin. Ja ehkä joskus vuokra-asunnon hakijaakin voi onnistaa ja jostain löytyy mielettömän hieno diili. Mietimme asunnon ostamistakin täältä, mutta monesta eri syystä päädyimme jatkamaan vuokralla asumista.

Nykyisellä asunnollamme oli hyvät ja huonot puolensa. Hyvänä puolena tilan määrä, mukava ja kohtuullisen siisti yläkerta (katutaso) sekä pyykinpesukone ja kohtuullisen hyvä yksityisyys. Huonoina puolina taas olivat sijainti melko kaukana keskustasta ja metrolinjalta sekä se, että vaikka tilaa teorissa onkin paljon, niin siitä melko iso osa oli kellarissa, joka on täysin viimeistelemätön, talvella kylmä ja kesällä kostea tila. Ei hyvä.

Uuden paikan löysimme College- ja Ossington-katujen kulmilta, siis selkeästi lähempää keskustaa. Uudessa asunnossa on ehkä hieman vähemmän neliöitä, mutta huoneluku säilyy samana ja tilat ovat kaikki siistejä ja käyttökelpoisia. Bonuksena tulee iso takapiha, jonne laitan pystyyn yrtin jos toisenkin. Muutamme sinne elokuun alussa, eli nyt vielä seuraavat viisi viikkoa kuluu tässä nykyisessä kodissa.

Bells on Bloor

Bells on Bloor