What Does North America Offer for Modern Day Europeans?

From 1892 to 1954, Ellis Island in the New York Harbor was the gateway for millions of immigrants to the United States. A very significant share of those immigrants were Europeans, and not just because of restrictive laws such as the Chinese Exclusion Act, the Quota Laws and the National Origins Act set by American politicians that kept out many Asians and Africans. Europeans were flocking to the "new" continent in hopes of a better future, which many, indeed, found in either the US or Canada, where Halifax served as the Ellis Island of the north of the steam ship era.

About a hundred years or more have passed since those times, and population dynamics in both North America and Europe have greatly changed. In 2005, Europe, not North America, hosted the largest number of immigrants, 70.6 million people, in the world. Regardless, the United States is still the top desired destination country among migrants according to polls, but the majority of people don't come from Europe anymore, but from Asia and Africa. And the top five source countries of immigrants to Canada are China, India, the Philippines, Pakistan, and, yes, the United States.

Americans of Finnish descent currently number about 700,000. Most of their grandparents and great grandparents arrived in the New World in the decades between 1870 and 1930. At the same time, tens of thousands of Finns moved to Canada.

But today, the number of Canadians moving to Finland every year exceeds the number of new Finns in Canada. That's not to say that the number of Canadians moving to little old Finland is so big at all, but that the number of Finns heading to Canada is so very small. When I first landed in Toronto, the local Finnish community newspaper, apparently the last of its kind left in the entire continent, wanted to interview me and my wife. Finns travel a lot, but not very many settle permanently in Canada.

The better life - abundant opportunity, jobs, land, and religious freedom - that North America once offered in Europeans' minds is now perhaps more easily found back home in Europe. European social security systems, healthcare and education are arguably more advanced than in North America and, more importantly, within easier reach to the entire population than in the US and Canada. This is particularly true in Scandinavian countries and Finland, where healthcare and university education are free and the overall quality of life is among the very highest in the world. Newsweek's recent study of health, education, economy, and politics ranked Finland the best country in the world. While Finns themselves may question the value of the ranking and Newsweek may not be the greatest authority in the world, their list echoes the findings of the United Nations, the OECD, the global Quality-of-Life index, and others. Life in Europe, and particularly in the north-western parts of it, isn't bad. People don't leave for the other side of the Atlantic anymore.

While Canadian cities may closely trail places in Scandinavia and Finland in many global surveys, when ranked in terms of safety and overall livability, there's a difference between Canada and North-Western Europe in terms of public services, quality of infrastructure, income equality, and work life benefits such as holidays, maternal and paternal leave.

And, contrary to popular belief, Scandinavians and Finns don't even pay such high taxes for the many public services, standard of education and healthcare they receive in exchange. The 45% of total income tax that wealthier New Yorkers pay exceeds the amount of tax Finns, Swedes, and Norwegians pay for a similar lifestyle without having to work 50-70h work weeks like Americans, and while getting 4-6 weeks of vacation every year. Still, tax rates in Scandinavia certainly aren't the lowest in the world, but people there believe the taxes buy them prosperity and happiness. Denmark, which is known for higher taxes than any of its Nordic neighbors, has the lowest poverty rate in the world and the smallest income disparity between rich and poor. A 2006 study by psychologists at Britain’s University of Leicester ranked Danes the world’s happiest people.

None of this is to say that Nordic countries are a paradise on Earth. On a misty November morning "good o'le" Helsinki with its drunks, sour, pale white faces, small town attitudes and the thick wet snow that the wind blows right in the face may not feel like the most hospitable place for Finns themselves, let alone any visitors or newcomers, but the society, stability, egalitarian values and welfare that the past couple of generations have built beats the North American system a thousand times even on the darkest winter mornings.

New York

Ensimmäiset viisi kuukautta New Yorkissa tuntuvat menneen nopeasti. Työ ei ole ihan sitä, mitä toivoin/odotin. Perusasetelma on kyllä kunnossa ja oma roolini vahva, mutta asiakkaamme on hankala, byrokraattinen ja tehoton, ja oma projektinhallintamme ontuu. Työpäivät venyvät käsittämättömän pitkiksi ja työ on usein turhauttavaa.

Mutta kaupunki - New York - on parhaimmillaan suurenmoinen ja huonoimmillaankin vain hieman liian suuri, vilkas ja rasittava. Asumme Brooklynissa, jossa pääsee mukavasti pakoon Manhattania. New Yorkilla on selvästi sitä, mitä eurooppalaisillakin kaupungeilla on ja Torontolla taas monesti ei, eli kaunista, hoidettua arkkitehtuuria, toimiva joukkoliikennejärjestelmä, kauniita julkisia tiloja ja paikkoja, sekä tiettyä arvokkuutta. Amerikkalaisen järjestelmän huonot puolet, lähinnä terveysvakuutusjärjestelmä, toki vaivaavat mieltä välillä, mutta ideologisesti New York on aika kaukana keskilännestä. New York on historialtaan hollantilainen kaupunki, suuri sekoitus kaikkia tälle mantereelle saapuvia, ja mieleltään monin tavoin lähempänä Pariisia, Lontoota ja Berliiniäkin kuin Dallasia tai Detroitia. Kunhan työt pysyvät jollain tapaa ruodussa eikä kohdalle satu mitään ikäviä yllätyksiä, niin täällä elää aikansa oikein mielellään.

Muutto New Yorkiin

Kuten olet saattanut Facebook-statuksestani jo aiemmin lukea, niin olemme muuttamassa New Yorkiin. Minulle alettiin tarjoamaan sieltä houkuttelevaa työpaikkaa jo viime joulukuussa, ja siitä asti asia on sitten pikkuhiljaa edennyt. Moneen otteeseen olemme miettineet, lähdemmekö sinne, ja minulle oli tarjolla myös useita uusia duunipaikkoja täällä Torontossa. New Yorkin paikan houkutus (Interaction Design Director R/GA:lla) vei kuitenkin voiton.

Nyt olen juuri palannut Ottawasta USA:n konsulaatista työviisumihaastattelusta, ja muuttopäiväksi on jo valittu 1.6. Ja nyt, kun lähtö on jo siis aika peruuttamaton, se hieman pelottaa ja arveluttaa. Tämän kevättalven ja kevään kuluessa olen vihdoin alkanut kokemaan oloni Torontossa todella mukavaksi, ja mietin, teenkö virheen lähtemällä pois juuri nyt. Suunnitelmamme on, ettemme viivy New Yorkissa kuin kenties vuoden tai korkeintaan kaksi, minkä jälkeen voimme palata Torontoon (tai lähteä Suomeen, jos todella siltä alkaa tuntua), mutta tiedän hyvin, että lähdön jälkeen paluu on aina vaikeampaa. Vaikka olisinkin missannut sillä todella mahtavalta vaikuttavan position ja työpaikan, niin muuten olisin kyllä nyt voinut hyvin jäädä Torontoonkin.

Mutta katsotaan... Nyt kun meillä on vielä mahdollisuus yhteen uuteen seikkailuun, niin lähdetään sille ja tehdään sitten vuoden päästä uusia päätöksiä. USA:n puolelle en ole koskaan hinkunut enkä koskaan sinne luullut päätyväni, mutta R/GA on tällä hetkellä ehdoton ykkönen tämän mantereen digitoimistoista ja New Yorkilla on kyllä puolensa kaupunkina.

Päivittelen tänne kuulumisia muutaman kuukauden sisällä, kun muutto on ohitse ja elämä New Yorkissa alkanut.

Lisää kevättä

Kesä veti täällä käsijarrua ja viime perjantaina tuli minuutin ajan taivaalta luntakin, joka sitten myöhemmin muuttui vartin mittaiseksi raekuuroksi. Sen jälkeen on taas lämmennyt, mutta ei parin viikon takaisiin hellelukemiin, vaan normikeväisiin 14 asteen lämpöihin ja auringonpaisteeseen. Kelpaa tämäkin.

Tavoittelen tänä suvenakin juoksevani ainakin yhden marathonin, mutta johtuen muista kuvioista en ole vielä voinut ilmoittautua varmuudella millekään juoksulle. Enpä ole harjoitellutkaan vielä ihan marathon-mallilla, vaan pitänyt juoksuni lyhyempinä, maksimissaan 15 kilometrissä. Kunnon treeni vaatisi taas viikottaisia 20-25 kilsan pyrähdyksiä ja n. 50-60 kilometrin kokonaismatkaa joka viikko.

Grillikausi sen sijaan alkaa olla pääsemässä parhaaseen vireeseensä ja nykyisen asuntomme takaterassi, vaikka toki onkin pienempi kuin edellisen kämppämme takapiha, sopii ruoan käristelyyn mainiosti. Siinä kai ne kuulumiset tällä kertaa... Loppuun suositus: http://www.thesixtyone.com/ on erinomainen paikka löytää uutta musiikkia. Käyttöliittymä on kekseliäs, vaikkakin vielä hieman buginen.

On ilmoja pidelly

Näyttää olevan niin, että kun itäisellä puolella pohjoista pallonpuoliskoa hytistään kylmästä, niin täällä läntisellä puolella asiat ovat päinvastoin: Kanadassa on juuri päättymässä kaikkien aikojen lämpimin ja kuivin talvi. Keskilämpötila oli 4 astetta normaalin yläpuolella koko maassa.

Niinpä kevätkin pukkaa tänne aikaisin: viime viikolla elohopea kohosi parhaimmillaan 19 asteeseen. Korkkasin grillauskauden takaterassilla. Tai jos tottaa puhutaan, niin en korkannut, sillä olin pari kertaa grillaillut keskellä talveakin. Lunta ei käytännössä tullut pysyvästi tänne koko talvena ja vettäkään ei juuri ole satanut, eli koko talvi on sujunut pyöräilijän kannalta erinomaisessa säässä. Uskon kuitenkin ilmastonmuutokseen enkä siksi pidä tällaisia poikkeuksellisia talvia, olivat ne sitten poikkeuksellisen kylmiä tai kuumia, kovin hyvänä merkkinä.

Viime aikoina - aika pitkään jo - elämä on maistunut, työn tylsyyttä lukuun ottamatta, oikein hyvältä. Meillä on kaunis asunto ja lähinaapurustomme, Bloorin ja Ossingtonin kulmat, ovat mitä parhainta seutua. Torontolaisten positiivisuus, ystävällisyys ja monenkirjavuus ovat hienoja asioita, joita en ihan samassa mittakaavassa Suomessa saisi. En ainakaan lama-Suomessa. ;)

Oho, mutta Suomi-uutisista pisti silmääni, että takavuosien legendaarinen MoonTV aloittaa jälleen... Nyt verkko-TV:nä. Jyrkistä tuttu Tea Khalifakin palaa kuulemma ruutuun. Mahtavatkohan sallia MoonTV:n katselun täältä Kanadasta käsin, vai blokkaavatko muut kuin Suomi-IP:t?

Uudelle vuosikymmenelle

Joka sukupolven ihmisillä lienee ollut yksi vuosikymmen, joka jää loppuiäksi mieleen Sinä Vuosikymmenenä. Siitä Vuosikymmenestä tuntuu sen jälkeen aina kuluneen vain hetkinen aikaa, vaikka todellisuudessa Se Vuosikymmen olisikin päättynyt jo useita kymmeniä vuosia sitten. Se Vuosikymmen on se, jolloin elämässä tapahtui eniten sellaista, joka muokkasi sitten koko loppuelämää: silloin pariuduttiiin, matkustettiin, aloitettiin ja rakennettiin uraa. Se vuosikymmen alkoi vähän alta parikymppisenä ja päättyi jonnekin kolmenkympin jälkeen. Silloin oli eniten energiaa juhlia, nauttia elämästä tavoilla, jotka lapsena eivät olleet mahdollisia ja vanhempana tuntuivat monesta jo liian rämäpäisiltä, vaivalloisilta tai sopimattomilta.

Omalla sukupolvelleni se vuosikymmen alkoi jostain 90-luvulta ja jatkui uuden vuosituhannen ensimmäiseen, nolla-alkuiseen vuosikymmeneen. Mihin se katosi? Vastahan se oli? Vuosituhannenvaihteenkin muistan vielä kirkkaasti kuin toissaillan.

Nyt on 10-luku. Sata vuotta sitten, edellisellä 10-luvulla, upposi Titanic, käytiin ensimmäinen maailmansota ja Venäjällä kumottiin valta, mutta myös keksittiin vetoketju, ruostumaton teräs ja moderni leivänpaahdin (siihen asti leipä oli siis paahdettu epämodernisti). Radio alkoi yleistyä uutena sähköisenä massamediana.

Tältä uudelta 10-luvultakin mieleen tulee helposti monta räjähdysherkkää asiaa. Mutta toivottavasti elämästä muistetaan myös nauttia. Internet on meidän kymmenlukumme radio, kun taas leipää paahdetaan edelleen sata vuotta vanhalla tavalla. Onnellista uutta vuosikymmentä kaikille!