Täyttä juoksua

Jo viime talvena juoksin muutamien kilometrien lenkkejä n. kerran viikossa, mutta vasta keväällä kovensin todella tahtia ja ryhdyin käymään säännöllisillä juoksulenkeillä. Aluksi pari, kolme kertaa viikossa, muutama kerta Töölönlahden ympäri, ja myöhemmin 4-5 kertaa viikossa, 7-15 kilometriä kerralla, 45 minuutista liki puoleentoista tuntiin juoksua.

Puolimaratonille osallistuminen kävi jo tänä kesänä mielessä, mutta missasin kaikki sopivat tilaisuudet, ja päätin kunnon puolestakin siirtää maratonisuunnitelmat ensi kesään. Juoksuharjoittelua jatkan siihen asti niin täysillä kuin vain säät ulkona sallivat.

Juoksemiseen tuli pieni tauko muuton vuoksi, mutta viime viikonloppuna vetäisin lyhyen lenkin, ja tänään kunnollisemman, 45 minuutin kipaisun läpi High Parkin. Ylihuomenna lisää.

Beautiful High Park

One of the great things about living in the west end of Toronto is that we're so close to High Park. The largest park in the city, it's like Töölönlahti park and Sibelius park in Helsinki combined. Perfect for Sunday picnics, workouts and bike rides. Absolutely beautiful.

The Union

Tonight I passed by a car parked on Keele Street that was dark blue, and - to my surprise - had a small flag of the European Union on the roof.

I know this sounds pretty silly, but I'm gonna say it anyway: for a moment after seeing the flag, I felt homesick. Totally.

Man-made mountains

We went to a friend's place the other night for some good red wine and stuff, chat and cheer. Here's the view that unfolded in front of our eyes when we were out on the balcony. As loud and dirty a big city can often be, there's something about a good night skyline that makes it almost as beautiful as seeing the Alps or the Rocky Mountains.

A list of the tallest skyscrapers in Toronto

Free wheelin'?

Like I already mentioned in a previous post, riding a bicycle in Toronto is pretty rough compared to European cities like Amsterdam, Copenhagen, and Helsinki. With no dedicated bike lanes (there are some bike lanes, but they're just painted lanes which car drivers may or may not respect), bicyclists are forced to ride their bikes on the street with cars. Most of the time it's okay, but when you want to make a left turn on your bike, I rather stop, walk my bike across the streetwalk with pedestrians and then get on it again and ride away.

I've been told there are several groups that lobby for more bike lanes in the city, and I think at some point I'll join one of the those groups. The city of Toronto and TTC (The Toronto Transit Commission, the local version of HKL) have got some programs to make things better for cyclists, and the number of people I see cycling here is actually pretty big, but for now Toronto still remains a car city, like pretty much all cities in North America, where drivers come first and then everybody else. In this city of around 4.5 million people, there is not a single pedestrians-only street/zone. Can you believe it? In most of western Europe that'd be unthinkable.

But as much as I could bitch about the difficulties of cycling here, I don't want to lose touch with reality here - it's not all negative stuff that I have noticed. In Helsinki, there are actually some cyclists who say that it'd be better if they scrapped the bike lanes that exist now and just have cyclists ride with the traffic like here in Toronto - that way there would be no pedestrians who constantly walk on the bike lanes where they are not supposed to be(I used to complain about that pretty often when I lived there). Some drivers in Toronto can be pretty ignorant, but so it is in Helsinki, too - there I was always complaining about how many drivers hit the red light every day and speed and don't look out for cyclists at intersections etc. I find that here most people are actually very polite in traffic and usually watch out for people cycling. Many cyclists themselves though here show almost total disregard of traffic rules; they don't signal when they turn, they ride on the sidewalk, they ride against the red light, etc. So it's not always car drivers who are to be blamed for poor behavior in traffic.

Kissa ja hiiri

Ystävän ystävä muuttaa Kanadasta pois, ja joutuu siksi luopumaan kissastaan. Kiinnostuimme tilaisuudesta välittömästi siitä kuultuamme jo reilu kuukausi sitten, mutta ryhdyimme sitten rationalisoimaan, että kissalle olisi vaikea löytää hoitajaa silloin, kun matkustamme tai olemme muuten poissa kotoa useita päiviä tai viikkojakin.

Sitten tapasimme naapurimme, jotka totesivat nopeasti, että tällä seudulla taloihin tunkee yleensä hiiriä, ja että kissa talossa pitäisi hiiret kaukana. Koska hiirenkarkoitus on myös naapuriemme intresseissä, tarjoutuivat he pitämään huolta kissastamme, jos sellaisen päättäisimme hankkia.

Päätös oli selvä. Eilen illalla Moyo (swahilinkielinen sana, joka tarkoittaa "hyvää elämää") tuli taloon. Kauniilla mustalla neidolla on yllään valkoiset bikinit: siisti valkoinen laikku alhaalla vatsassa ja toinen ylhäällä rinnassa.

Ei kulunut paria tuntia kauempaa, kun vilkasliikkeinen Moyo oli löytänyt sänkymme alta makuuhuoneesta paljon narunpätkiä ja pölypalloja kiinnostavamman lelun. Minulta meni hetki tajuta, että se todellakin oli elävä, pieni hiiri. Nappasin hiiren Moyolta, joka naukausi pettymyksestä, ja kiikutin sen hännästä roikottaen ulos. Loppu tarinasta ei ollut mieleenpainuvan kaunis. Mutta Moyo oli siis saman tien osoittanut vaistojensa toimivan kissaesi-isiensä lailla.

First day of work

It was my first day of work today, and it was pretty nice and easy. I rode my bike to the office in the morning. Riding a bicycle in Toronto is definitely much rougher than in Helsinki. There are no dedicated bike lanes here, really, though on few streets there is a couple hundred meters to a kilometer or two of what is called a bike lane here: a narrow lane painted on the side of the road. The only difference between that and a street with no bike lane is the painting, I think, as bicyclists would ride on the side of the street anyway, be there a painted lane or not. I haven't really noticed that drivers here would respect the painted bike lane anymore than they normally respect the side of the road they're on.

I had to finish work early, around two in the afternoon, to get to a government office at Yonge and St. Clair to get my Social Insurance Number (SIN). Similar to KELA/social security numbers in Finland, the SIN number here doesn't give authorities access to the same kind of centralized system as in Finland. Here, the SIN number is supposed to be kept quite "secret" and I'm going to give it only to my employer - not like in Finland where almost all government/otherwise "official" stuff works with the social security number. Since the government here has no centralized register of where people live, you can only prove your address by bringing some old bills with you and basically saying, hey, if these people have sent me bills to this address, then that's gotta be where I live. That still makes me giggle a bit, but it works.

On the way to the office, I conquered the mighty St. Clair hill on my bike for the first time, and was all sweaty by the time I parked it at the Arthur Meighen Building at 25 St. Clair East. It took me about an hour of waiting in the line inside, but the people who served me there were really nice and friendly, and gave me a temporary SIN card which I can take to work tomorrow.

Paint it blue

Our first week (almost) in Toronto has been sheer work. We've been painting, painting, and painting our apartment to cover the ugly shades of brown (from nicotine color to baby poo) the previous tenant had covered the walls with, getting furniture and other stuff and opening boxes. But even though my back hurts now and I'm getting sick of painting and not being able to relax and sit down on a comfortable couch (which we don't have yet), it has all been good. Everything's been smooth and we've encountered no real problems yet.

Here are a couple pictures of our place I took today. That's all for now, because we've got an early wakeup tomorrow and I gotta give my paint-stained body a rest. I'll write more soon though.

The kitchen is slowly getting covered in white

Lähtöä vaille // The last moments before departure

Olen muuttamassa (ilmeisen pysyvästi) Suomesta Kanadaan. Pysyäkseni yhteydessä Suomeen jääviin ystäviini, perheeseeni ja tuttaviini päätin perustaa uuden blogin sen sijaan, että lähettäisin säännöllisen epäsäännöllisesti päiväkirjatyyppisiä sähköpostiviestejä hajanaiselle listalle sähköpostiosoitteita. Toivon, että tästä blogista tulee toimiva yhteydenpitoväline, joka mahdollistaa sen että minut tuntevat (ja miksei joskus tuntemattomatkin) voivat tutkiskella kuulumisiani silloin tällöin, itselle parhaiten sopivina hetkinä. Tämä blogi toimii toisen, jo aikaisemmin perustamani Conceptology-blogin rinnalla. Siinä missä Conceptology on laajemmalle yleisölle suunnattu ammattiasioihin keskittyvä kokoelma verkosta löytämiäni ja hyväksi kokemiani konsepteja ja palveluja, on tämä Uusi maailma-blogi huomattavasti henkilökohtaisempi otos tunnelmia elämästäni Atlantin toisella puolen.

Toivottavasti tämän uuden blogini nimi ei kuulosta liian kliseiseltä kenellekään teistä. Nimi on pitkän, korjaan, pitkähkön tai ainakin hetken mielijohdetta pidemmän pohdinnan tulos. Kuten tiedätte, "vanhasta" maailmasta, Euroopasta, tulleet valloittajat kutsuivat "löytämäänsä" Amerikan mannerta uudeksi maailmaksi. Nimitys on toki ironinen, sillä tuo uusi manner oli tietysti jo tuolloin yhtä vanha kuin heidän oma, "vanha" mantereensakin, ja olipa uudella mantereella käynyt eurooppalaisiakin jo paljon ennen Kolumbusta. Siitä huolimatta Kolumbuksen aikalaisille ja vielä hänen jälkeensä tulleille löydetty maailma oli uusi ja mahdollisuuksia täynnä.

Minulle Kanada on tuttu matkoiltani jo kymmenen vuoden ajalta, siellä on runsaasti hyviä ystäviäni, sieltä olen löytänyt vaimoni ja siellä meidät vihittiinkin. Tuosta johtuen suunnitellessamme muuttoamme Suomesta Kanadaan olen pitkään kenties unohtanutkin, että kyse olisi mistään varsinaisesti uudesta. Mutta totuus on kuitenkin, että en ole koskaan ennen virallisesti asunut Kanadassa, ja astun nyt siis monella tapaa uuteen maailmaan. Siitä siis nimi. Olisi kai blogini nimi voinut olla huonompikin, kuten vaikka "Vaahterasiirappia"? ;)

Olen päättänyt kirjoittaa tähän blogiini vuoroon suomeksi, vuoroon englanniksi, aina kulloisenkin aiheen ja fiiliksen mukaan. Tätä kirjoittaessani vietän vielä toiseksi viimeistä päivääni Helsingissä, mutta lähtöhetki tuntuu jo ikeniä myöten.

///

This is my new blog that I've set up to track my life in Toronto, Canada. I'm moving there in two days and hope that this blog will help me to stay in touch with my friends, colleagues and family back in Finland. I've decided to write in this blog in both Finnish and English, depending on the topic and my mood at the time. The first post above is in Finnish, but as soon as I get settled in my new home town, there will be posts in English, too, for all and especially those of you who don't read suomi. ;)