Tiivistäen

Talven tullen huomasin, että talomme on täynnä reikiä. Kellarin johtavissa portaissa on parikin kohtaa, joista suorastaan tuulee kylmää ilmaa ja keittiön puoleisen ulko-oven reunoistakin käy jatkuva veto. Lämmityksen lämpö tuntuu karkaavan nopeasti huoneista.

Päätin siis, että reiät on tilkittävä niin asumismukavuuden kuin energian säästönkin vuoksi. Pari viikkoa asiaa pyöriteltyäni viime lauantaina vihdoin sain aukon "kiireiseen" aikatauluuni mennäkseni läheiseen Home Depot'n ostamaan tiivisteteippiä oviin ja ikkunoihin.

Päätin sen kokemuksen perusteella, etten enää koskaan mene kyseiseen puulaakiin. Niin iso valikoima kuin sillä onkin ja pitkät aukioloajat (auki aina keskiyöhön!), niin minulla on nyt liian monta kokemusta huonosta palvelusta sieltä. Henkilökunta ei tunnu juuri tietävän, mitä neuvoo.

Tällä kertaa vika oli siinä, että pyysin tiivisteteippiä, siis sellaista tavallista ikkunoiden ja ovien tiivistämiseen tarkoitettua kuminauhaa, mutta minulle väitettiin ettei sitä ole ja neuvottiin sen sijaan ostamaan "tosi hyvää" polyuretaanivaahtoa. Mutta eihän tämä siihen tarkoitukseen käy, yritin, mutta minulle väitettiin, että kyllä tämä nyt siihen käy tosi hyvin.

Joten ostin, hölmö, ja tulin kotiin toteamaan, että tällä mönjällä voin kyllä tukkia joitain oikein pahoja kellarista löytyneitä aukkoja, mutta en tiivistää avattavia ikkunoita tai ovia. Tänään sitten reissu toiseen rautakauppaan, Home Hardwareen, tuotti heti parempaa tulosta ja sain saman tien käteeni kunnon tiivisteteippiä. Sillä tiivistelin kellarin ikkunan ja keittiön oven tänään ja veto tuntuu, jos ei nyt kokonaan lakanneen, niin ainakin vaimenneen.

Tiivistäminen auttaa, muttei ratkaise täällä kaikkea, sillä tosiasia on, että useat, ellei jopa kaikki Toronton vanhoista taloista (ja rohkenen epäillä, että myös osa uudemmista kiinteistöistä...) on rakennettu heppoisan tuhlailevasti energian kulutuksen kannalta: siinä missä vanhassa kerrostalossamme Kalliossa oli liki metrin paksuiset seinät kylmän ulkoilman ja sisätilojen välissä, on täällä seinän paksuus vain viitisentoista senttiä. Käytännössä siinä on vain tiiliä ja sitten päällä tasoitelaastia ja sitten maali. Olen vahvasti siinä käsityksessä, että varsinaita eristekerrosta välissä ei ole lainkaan. Ei siis ihme, että lämmityslaite laulaa jatkuvasti.

Kuitenkin Torontossa on aina ihan yhtä kylmä talvi kuin Helsingissäkin, vaikkakin rahtusen lyhyempi. Kanadalaisten, tai ainakin torontolaisten, tajuamattomuus talvesta ihmetyttää. Täällä ajetaan kesärenkailla, mädetään tonneittain suolaa kadulle pohjavesiä pilaamaan ja asutaan Välimeren oloihin rakennetuissa taloissa. Siis vähän liioitellen sanottuna. Mutta vain vähän.