Tiistai-iltana yrittäessäni paluuta Detroitin lentokentältä Chicagon kautta Torontoon oli talven ensimmäinen iso, Las Vegasiinkin levinnyt lumimyrskyrykelmä alkamassa. Chicagosta pyrytys oli levinnyt Detroitiin, ja auraamiseen sekä jäänestoaineilla suihkutteluun kyllästyneet lentoyhtiöt alkoivat perua lentojaan. Minulla kävi kuitenkin tuuri, sillä sain siirron Chicagon lennolta suoralle Toronton lennolle. Air Canadan piskuinen potkuriturbiinikone pääsi kuin pääsikin lähtemään lumiselta kentältä tunnin verran myöhässä, ja 45 minuutin lennon jälkeen saavuin Torontoon tunnin aikaisemmin kuin mitä alkuperäisillä, Chicagon kautta reititetyillä lennoilla olisin ehtinyt.
Tänään lumipyry iskeytyi Torontoon ja paikalliset uutislähetykset varoittelivat tavalliseen tapaansa "hirveästä lumimyräkästä", snowmageddonista, joka pysäyttää liikenteen ja sysää vain hieman kesärenkaita pitävämmillä all season -kumeilla luistelevat ontariolaisautoilijat ojaan. Pääsin kuitenkin ratikalla töihin, sillä aamulla lunta ei ollut kaupungissa tullut vielä siinä määrin, että julkiset pysähtyisivät.
Tänään on viimeinen työpäiväni ennen kahden viikon lomaa. Huomenna aloitamme pitkän matkan Suomeen, ensimmäistä kertaa liki 1,5 vuoteen. Kuljemme ensin junalla New Yorkiin, josta lennämme seuraavana päivänä suoraan Helsinkiin. Juna+lento New Yorkista kun osoittautui tällä kertaa halvemmaksi kuin Torontosta lentäminen.
Tämä viikko on ollut siinä määrin kiireinen, etten ole juuri ehtinyt ajatella Suomen matkaa. Nyt ajatukset alkavat kuitenkin keskittyä siihen, ja työnteko on vaikeaa. Onkin jo aika pitää lomaa.
Friday, December 19, 2008
Sunday, December 14, 2008
Pöytäpuhelin Skypeen
Palasin old schooliin ja ostin pöytäpuhelimen äskettäiseltä New Yorkin matkaltani. En kuitenkaan ihan tavallista, vanhaan kiinteään puhelinverkkoon liitettävää laitetta, vaan Skypeen kirjautuvan, mutta itsenäisesti toimivan ja pöytäpuhelinta muistuttavan yhteydenpitovälineen.Puhelimessa on oma pieni värinäyttö ja se liitetään suoraan Ethernet-piuhalla reitittimeen. Se osaa kirjautua itse halutulle Skype-tilille ja pysyy kirjattuna aina. Nyt Skypen käyttöön ei siis tarvita tietokoneen päälläoloa, vaan Skype-tilini on aina puhelimessa päällä. Lisäksi hankin Skypen kuukausittaisen Pohjois-Amerikan diilin, jolla voin soittaa kaikkiin lankanumeroihin ja kännyköihin Kanadassa ja USAssa 2,24 euron kuukausihintaan. Laskin, että Suomen puheluihin vastaava kuukausidiili ei kannata, sillä sinne ulottuva sopimus maksaisi 7,99 euroa kuussa eikä sisältäisi soittoja suomalaisiin kännyköihin. Suomi-puheluista maksan siis edelleen erikseen minuuttivelotteista Skype-hintaa.
Lisäksi minulla on helsinkiläinen puhelinnumero - siis tavallinen, suomalainen lankanumero - liitettynä Skype-tiliini sekä USAlainen, New Yorkiin sijoittuva lankanumero. Olisin toki ottanut kanadalaisen numeron, jos sellaisen olisi saanut, mutta Kanadassa Skype ei jaa tavallisia numeroita tileihin (oma epäilykseni on, että Kanadan hieman hämärät ja monopolisoituneet puhelinoperaattorit ovat estäneet sen kilpailun pelossa). Suomi-numero tekee kuitenkin suomalaisten soittamisen minulle halvemmaksi, ja New York-numeroon taas voivat soittaa amerikkalaiset tutut.
Tarjolla olisi ollut pariakin eri laitetta, mutta pienen harkinnan jälkeen päädyin Belkinin puhelimeen, koska se oli halvempi ja helpommin saatavilla. Olen tyytyväinen niin puhelimen äänenlaatuun kuin toimintoihinkin.
Sunday, December 7, 2008
New York
Palasin tänään kotiin toiselta New Yorkin matkaltani vajaan kahden kuukauden sisällä. Tällä kertaa olin NYC:ssa kahden soittokeikan vuoksi. Kävin myös työantajani New Yorkin toimistolla.
Keikat olivat perjantaina, ja lauantaiaamu meni krapulan paranteluun. Iltapäivällä matkasin metrolla ostoksille. Lama näkyy jo New Yorkin katukuvassa - ihmisiä on joulusesongista huolimatta liikkeellä vähemmän kuin tavallisesti - ja kuuluu ihmisten puheissa. Katujen rauhallisuus oli minusta kuitenkin hyvä asia. Muutenkin nautin New Yorkista tällä kertaa aika paljon. Nykissä tuntui nyt olevan Torontoon verrattuna jopa jotain Helsingistä muistuttavaa: Manhattanin kerrostaloasunnoista tuli mieleen omat, menneet asuntomme Töölössä ja Kalliossa.
Flickrissä on muutama kuva matkaltani, ja samoin reilun viikon takaiselta St. Catharinesin reissulta, jolta palatessa autosta puhkesi rengas. Räntäsateessa ja myrskytuulessa vaihdoin alle vararenkaan valtatien pientareella.
Keikat olivat perjantaina, ja lauantaiaamu meni krapulan paranteluun. Iltapäivällä matkasin metrolla ostoksille. Lama näkyy jo New Yorkin katukuvassa - ihmisiä on joulusesongista huolimatta liikkeellä vähemmän kuin tavallisesti - ja kuuluu ihmisten puheissa. Katujen rauhallisuus oli minusta kuitenkin hyvä asia. Muutenkin nautin New Yorkista tällä kertaa aika paljon. Nykissä tuntui nyt olevan Torontoon verrattuna jopa jotain Helsingistä muistuttavaa: Manhattanin kerrostaloasunnoista tuli mieleen omat, menneet asuntomme Töölössä ja Kalliossa.
Flickrissä on muutama kuva matkaltani, ja samoin reilun viikon takaiselta St. Catharinesin reissulta, jolta palatessa autosta puhkesi rengas. Räntäsateessa ja myrskytuulessa vaihdoin alle vararenkaan valtatien pientareella.
Thursday, December 4, 2008
Käytöksestä, asenteista ja fiiliksistä
Olen pitänyt tämän blogin melko hiljaisena jo pidemmän aikaa ja tyytynyt vain silloin tällöin tapahtuviin pieniin päivityksiin. Aikani ja energiani ovat olleet melko vähissä viimeiset puoli vuotta, ja kun kirjoitan aktiivisesti kahteen työblogiin, niin olen jättänyt tämän Uuden Maailman vähemmälle huomiolle.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö päässä ole pyörinyt paljonkin ajatuksia, joista on tehnyt mieli kirjoittaa tähänkin blogiini. Mieleni on tehnyt kirjoittaa pari pidempää analyysia siitä, miltä nyt Kanadassa olo tuntuu, kun olemme olleet täällä jo pitkälti toista vuotta. Samoin on mieleni tehnyt esitellä uutta, elokuussa vaihtunutta naapurustoamme kuvakavalkaadilla joko täällä tai Flickrissä. Useimmiten ajatukset siitä, mitä haluan blogiini seuraavaksi kirjoittaa, nousevat kuitenkin mieleen pyörä- tai ratikkamatkalla töihin ja töistä kotiin, ja ne painuvat nopeasti taka-alalle, kun pääsen määränpäähäni ja ryhdyn muihin hommiin. Nyt aion kuitenkin ottaa hetken kirjoittaakseni jotain vähän pidempää ja merkityksellisempää.
Minulla on toki edelleen aika paljon valitettavaa mm. jukisen liikenteen ja infrastruktuurin tasosta Kanadassa verrattuna Suomeen. Viime aikoina olen kuitenkin miettinyt enemmän sitä, miten tyytyväinen olen sosiaaliseen kulttuuriin täällä Kanadassa. Toronto ei toki ole ongelmaton eikä lukujen ja uutisten valossakaan turvallisin paikka maailmassa, mutta sellaista alkoholin tai muiden päihteiden ryydittämää yleistä häiriökäyttäymistä, uhkaavia tilanteita, väkivaltaa tai ökyämistä, joka Suomessa on arkipäivää hieman paikasta riippuen liki mihin tahansa kellonaikaan, en täällä näe koskaan. Kun palaan töistä kotiin, ei kukaan sössötä minulle ratikassa. Kun kävelen perjantai- tai lauantaiyönä baarista tai ystävien illanistujaisista kotiin, ei kaduilla kukaan huuda, häiritse, uhittele tai oksentele. Eikä muuten ole kukaan koskaan tullut uhkailemaan, kyselemään tai tuijottamaan minua missään sen vuoksi, että satun puhumaan yleisellä paikalla puhelimeen tai muuten kieltä, joka poikkeaa Kanadan valtakielistä, englannista ja ranskasta. Suomessa sekä vaimoni että minä jouduimme muutamaan otteeseen uhkauksenkin kohteeksi vain sen vuoksi, että satuimme puhumaan kadulla englantia. Se hävettää ja ihmetyttää suunnattomasti edelleen.
Taannoisten kunnallisvaalien tulos näyttää Suomessa nostaneen otsikoihin voimakkaasti maahanmuuttokysymykset. Kunnallisvaaliluvuista sinällään on silmääni pistänyt se, että vaalien voittajaksi yhdessä Kokoomuksen ja Vihreiden kanssa tituleerattua Perussuomalaisia kannatti n. 5% äänestäneistä. Voittaja-titteli tulee toki ansaitusti siitä, että PerSut nostivat kannatustaan edellisistä vaaleista. Mutta minä kun katselen täältä Atlannin toiselta laidalta tuota tulosta, niin mielessä pyörii, kuinka Kanadassa samalla 5 prosentin tuloksella ei olisi päässyt lähelle yhtäkään edustajanpaikkaa. Täällä, aika pitkälti täkäläisestä, Suomen suhteellisesta vaalitavasta poikkeavasta First-past-the-post -järjestelmästä johtuen, ei pienpuolueilla ole mahdollisuuksia juuri minkäänlaiseen todelliseen vallankäyttöön ennen kuin niiden kannatusluku on noussut selvästi yli kymmenen prosentin. Pidän kyllä suomalaista ja muutenkin yleisemmin maailmalla eri versioina käytössä olevaa suhteellista vaalitapaa Kanadan, Ison-Britannian ja USA:n First-past-the-post -malleja demokraattisempana, toimivampana ja yhteiskuntaa aktivoivampana. Mutta mieltäni huvitttaa silti jossain määrin se, miten Suomessa viiden prosentin kannatuksen saaneesta puolueesta tuntuu nousevan valtavan suuri kohu ja miten uhmakkaasti kyseisen puolueen näkyvimmät hahmot suitsuttavat tuota voittoa, vaikka vaaleissa oli muitakin menestyjiä, jotka keräsivät vielä moninkertaisesti suuremmat kannatusprosentit. Ainakin jollain tapaa tuntuu, että kärpäsestä tuli härkänen. Maaimassa kun on monta muutakin asiaa ja kysymystä kuin maahanmuutto Suomeen ja jonkin yksittäisen puolueen kannatusprosentit, ja lukujen valossa PerSut tuntuvat yhä vieläkin marginaali-ilmiöltä.
Mitä sitten tuohon varsinaiseen maahanmuuttokeskusteluun tulee, niin olen itse mieltä, että maahanmuuttokysymykset ovat laaja ja vaikea aihe, johon sisältyy monenlaisia haasteita. On totta kai aivan oikein ja sallittua nostaa keskustelua esim. maahanmuuttajataustaisten tekemistä rikoksista, maahanmuuton kustannuksista ja työllisyysluvuista. Sitä keskustelua uskoisi kaipaavan yhtä lailla niin kantaväestön kuin maahanmuuttajienkin. Kenenkään edun mukaista ei ole, että rikollisuus nousee tai töitä ei ole. Suomessa tuo keskustelu, ainakin netin keskustelupalstoille, blogeihin ja lehtien otsikoihin noustessaan tuntuu olevan usein hyvin naiivilla tasolla puolin ja toisin. Oikeasti asiallista, rakentavaa ja ennakkoluulotonta keskustelua näkyy todella vähän. Ensinnäkin hyvin hullunkurista on se, miten Suomessa kaikki maahanmuuttoasiaan mitenkään liittyvä niputetaan yhteen ja samaan pinoon, ja miten asiassa tehdään jatkuvasti vain kahtiajakoa maahanmuuton puolustajiin ja -vastustajiin. Suomen suurimman sanomalehden "päivän kysymyksenäkin" on ollut yksioikoisia heittoja tyyliin "haluatko Suomeen enemmän maahanmuuttajia? kyllä vai ei" tai "onko sinusta se ja se henkilö oikeassa kritisoidessaan maahanmuuttoa? kyllä vai ei." Tuollaisessa jyrkän ja mielestäni lapsellisen kahtiajaon ilmapiirissä on hyvin vaikea katsella objektiivisesti asian kaikkia eri puolia ja sanoa esimerkiksi, että minusta maassa jo oleville pitää löytää aktiivisemmin töitä ja sopetumismahdollisuuksia ja puuttua valtaväestön tekemiin rasistisiin hyökkäyksiin samaan aikaan, kun uusien maahanmuuttajien määrää tulee karsia ja puuttua maahanmuuttajien omaan ongelmakäyttäytymiseen tiukemmin. Jos tuollaista lausetta katsoo Suomessa vallalla olevan jyrkän kahtiajaon linssien läpi, niin sehän näyttää sisältävän sekä maahanmuuttoa vastustavaa että sitä puoltavaa kannanottoa, ja siksi sitä ei voi laittaa kumpaankaan karsinaan.
Tuosta kahtiajaosta ei tunnuta nyt Suomessa edelleenkään pääsevän eroon, ja se hidastaa merkittävästi suomalaisten aikuistumista maahanmuuttokysymyksissä. Näyttää siltä, että tässä kahtiajaon ilmapiirissä Suomessa ollaan vain vedetty omat, inttämiseen asti menevät, mielipiteen kärkeä edustavat kommentit äärimmäisyyksiin asti ja linnoittaudutaan niiden taakse omiin lokeroihin. Monet järkevätkin ns. "maahanmuuton puolustajat" ovat ääriainesten ja rasismin nousun pelossa jääneet julkisuudessa joko vain hyssyttelemään keskustelua tai jatkuvasti torjumaan toisten mielipiteitä omilla kommenteillaan. Vastaavasti "maahanmuuton vastustajien" piirissä ei ymmärretä sitä, että maahanmutosta on kyllä tervetullutta tulla keskustelemaan ja arvostelemaan nykyistä käytäntöä ihan niin voimakkaasti kuin mihin tarvetta tuntuu olevan, kunhan se tapahtuu suomalaisen ja yhdessä sovitun oikeuskäytännön sekä hyvän ja rakentavan käytöksen puitteissa. Asialliseen, rakentavaan ja oikeasti tuloksiin pyrkivään keskusteluun ei kuulu loanheitto, vastapuolen nimittely, raiskaustoiveiden esittäminen, aseella uhkaamisen pohdiskelu, toisten solvailu tai jatkuva provosointi. Tapa, jossa ensin provosoi, kärjistää äärimmilleen tai heittää jopa perättömiä väitteitä, ja sitten puolustautuu väittämällä kaikkia heittojaan vain vitseiksi tai ääriesimerkeiksi, jotka tavoittelevat vain "korkeampaa hyvää - osoittavat oikean pointin selvemmin," on ymmärrettävää lasten ja varhaisteini-ikää elävien keskuudessa, mutta ei enää aikuisiksi kasvaneiden kohdalla. Ei varsinkaan silloin, kun heille on luotettu yhteiskunnallista päätäntävaltaakin.
Olisi aivan erinomaisen hienoa, jos Suomessa päästäisiin oikeasti tasapuoliseen ja tehokkaaseen keskusteluun maahanmuuttokysymyksistä joka puolelta katsottuna. Sitä voisi odottaa ja toivoa maalta, joka muuten tuntuu rakentaneensa yhteiskuntaansa melko älykkäältä ja hyvin hallitulta pohjalta läpi vuosikymmenien. Mutta niin kauan, kun keskustelu on yleisön törkynheiton tasolla, Suomen touhu kauhistuttaa itseänikin. Niin kauan, kun Suomen "maahanmuuttokriitikoiden" näkyvimmät järjestöt vilauttelevat niin tunnuksissaan kuin puheissaan välillä natsiviittauksia, ei voi sanoa, että heidän kantansa olisivat vilpittömät ja aikuismaisen keskustelun tasolla. Järjestäytyneessä, oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa ei vaikuteta asioihin tai osoiteta mieltä solvaamalla ja hyökkäämällä väkivaltaisesti toista kohtaan. Niin kauan kuin Suomessa tapahtuu väkivaltaisia hyökkäyksiä tai solvaamista yhtäkään ihmistä kohtaan pelkän ihonvärin, aksentin tai pukeutumisen perusteella, ei suomalaisten väite, että heillä on "tasa-arvoinen, oikeudenmukainen, lakia kunnioittava ja järkevä yhteiskunta," jota nyt muualta tulevat tulokkaat ovat tuhoamassa, ole täysin vedenpitävä. Mutta myös niin kauan, kun ääriryhmiä pelkäävällä tai muuten torjuvalla keskustelun osapuolella ei ole rohkeutta kuunnella "maahanmuuton vastustajan" kaikkia kannanottoja loppuun asti tuomitsematta niitä saman tien, ei yhteiskunnallinen keskustelu Suomessa maahanmuuttoasioissa tietenkään etene yhtään mihinkään. Miksi suomalaisista edes suurin osa ei tunnu osaavan käyttäytyä kuin aikuiset tämän asian kohdalla?
Minusta huvittavaa on ollut myös se, miten olen useampaan otteeseen nähnyt jonkun "maahanmuuton vastustajan" Suomessa vetävän keskusteluun Kanadan esittääkseen, että hän ei ole mikään rasisti eikä vastusta kaikkea maahanmuuttoa, mutta haluaa Suomeen samanlaisen maahanmuuttojärjestelmän kuin Kanadassa. En voi olla miettimättä, miten hyvin tuon kommentin esittäjä todella tuntee Kanadan maahanmuuttojärjestelmää ja yhteiskunnan rakennetta, vai tunteeko sitä lainkaan. Kanada hyväksyy maahan vuosittain n. 230 000 - 280 000 uutta, muualta tulevaa ihmistä, joiden joukossa on mm. 20 000 - 30 000 pakolaista. Kanadan korkeimmassa valtiollisessa virassa, kenraalikuvernöörinä, on Haitilla syntynyt musta maahanmuuttajanainen. Toronto on yksi maailman monikulttuurisimmista kaupungeista, jonka katukuvaa hallitsevat alueesta riippuen niin Chinatownit, moskeijat, kirkot, synagogat kuin temppelitkin. Täällä jonkun tietyn kulttuuriperimän, uskonnon tai kielen perineet ihmiset eivät tunnu tuntevan oman elämäntapansa tai kulttuurinsa tuhoutuvan sen vuoksi, että naapurissa asuu jonkin muun taustan tai taustojen omaavia ihmisiä. On merkillistä, jos eurooppalaisille, joiden kulttuurit ovat kuitenkin selvinneet jo läpi tuhansien vuosien, uusien vaikutteiden tulo on nyt nykypäivän maailmassa kauhea uhkakuva, joka uhkaa romuttaa eurooppalaisen kulttuurin, kun taas kanadalaiset, joiden maa on paljon nuorempi, eivät ilmaise tuollaista pelkoa, ja onnistuvat rakentamaan toimivaa yhteiskuntaa niin afrikkalaisista, eurooppalaisista, aasialaisista kuin australialaisistakin.
Toki Euroopan valtioiden ja Pohjois-Amerikan maiden välillä on historiassa suuria eroja, Kanadan menneisyydessä ja nykypäivässäkin on paljon synkkiä hetkiä ja rasismia, ja maahanmuuttoon sisältyy täälläkin niin uhkia kuin toiveita. Mutta täällä ihmiset tajuavat Suomea paremmin juuri tuon: maahanmuutto on hyvin monisäikeinen asia, jossa mustavalkoiset heitot ja yleistykset puolelta tai toiselta eivät kovin pitkälle yhtään ketään vie. Joten ennen kuin Suomessa tehdyn rintamalinjajaon kummaltakaan puolelta alkaa kukaan heitellä, että katsotaanpa Kanadasta mallia, niin tulkaapa tänne ensin itse kunnolla tutustumaan menoon niin kadulla kuin virastojen tasolla. En lähde blogissani selittämään kaikkea Kanadan maahanmuuttopolitiikasta, koska jokainen oikeasti asiasta kiinnostunut voi siihen tutustua esim. maahanmuuttovirasto CIC:n sivuilla, mutta sen totean, että ottakaa vain Suomessa Kanadan malli maahanmuuttojärjestelmäksi, jos se siellä hyväksi todetaan, mutta katsokaapa ensin, millainen Kanadan malli ja yhteiskunta oikein on. Saatatte samalla muuten myös havaita, että Kanadan virallinen maahanmuuttajien käsittelymalli ei olekaan kovin erilainen kuin mitä Suomessa jo on käytössä.
Kiitos, jos olet jaksanut lukea tähän asti. Asiaan liittyy vielä paljon muutakin, mutta koska en aio tehdä tästä blogipostista kirjan mittaista enkä varsinkaan muuttaa tätä blogiani mitenkään juuri maahanmuuttoasiaan fokusoivaksi, niin lopettelen kirjoituksen tähän. Palatakseni alussa listaamiini omiin tuntemuksiini sanon, että vaikka joidenkin palvelujen taso täällä Kanadassa edelleen harmittaakin, ystäviä ja perhettä kaipaankin enkä tiedä, mitä pitkässä tulevaisuudessa teen, niin juuri tällä hetkellä Suomen asenneilmasto ja keskustelun taso ei minua sinne sanottavasti houkuttele palaamaan.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö päässä ole pyörinyt paljonkin ajatuksia, joista on tehnyt mieli kirjoittaa tähänkin blogiini. Mieleni on tehnyt kirjoittaa pari pidempää analyysia siitä, miltä nyt Kanadassa olo tuntuu, kun olemme olleet täällä jo pitkälti toista vuotta. Samoin on mieleni tehnyt esitellä uutta, elokuussa vaihtunutta naapurustoamme kuvakavalkaadilla joko täällä tai Flickrissä. Useimmiten ajatukset siitä, mitä haluan blogiini seuraavaksi kirjoittaa, nousevat kuitenkin mieleen pyörä- tai ratikkamatkalla töihin ja töistä kotiin, ja ne painuvat nopeasti taka-alalle, kun pääsen määränpäähäni ja ryhdyn muihin hommiin. Nyt aion kuitenkin ottaa hetken kirjoittaakseni jotain vähän pidempää ja merkityksellisempää.
Minulla on toki edelleen aika paljon valitettavaa mm. jukisen liikenteen ja infrastruktuurin tasosta Kanadassa verrattuna Suomeen. Viime aikoina olen kuitenkin miettinyt enemmän sitä, miten tyytyväinen olen sosiaaliseen kulttuuriin täällä Kanadassa. Toronto ei toki ole ongelmaton eikä lukujen ja uutisten valossakaan turvallisin paikka maailmassa, mutta sellaista alkoholin tai muiden päihteiden ryydittämää yleistä häiriökäyttäymistä, uhkaavia tilanteita, väkivaltaa tai ökyämistä, joka Suomessa on arkipäivää hieman paikasta riippuen liki mihin tahansa kellonaikaan, en täällä näe koskaan. Kun palaan töistä kotiin, ei kukaan sössötä minulle ratikassa. Kun kävelen perjantai- tai lauantaiyönä baarista tai ystävien illanistujaisista kotiin, ei kaduilla kukaan huuda, häiritse, uhittele tai oksentele. Eikä muuten ole kukaan koskaan tullut uhkailemaan, kyselemään tai tuijottamaan minua missään sen vuoksi, että satun puhumaan yleisellä paikalla puhelimeen tai muuten kieltä, joka poikkeaa Kanadan valtakielistä, englannista ja ranskasta. Suomessa sekä vaimoni että minä jouduimme muutamaan otteeseen uhkauksenkin kohteeksi vain sen vuoksi, että satuimme puhumaan kadulla englantia. Se hävettää ja ihmetyttää suunnattomasti edelleen.
Taannoisten kunnallisvaalien tulos näyttää Suomessa nostaneen otsikoihin voimakkaasti maahanmuuttokysymykset. Kunnallisvaaliluvuista sinällään on silmääni pistänyt se, että vaalien voittajaksi yhdessä Kokoomuksen ja Vihreiden kanssa tituleerattua Perussuomalaisia kannatti n. 5% äänestäneistä. Voittaja-titteli tulee toki ansaitusti siitä, että PerSut nostivat kannatustaan edellisistä vaaleista. Mutta minä kun katselen täältä Atlannin toiselta laidalta tuota tulosta, niin mielessä pyörii, kuinka Kanadassa samalla 5 prosentin tuloksella ei olisi päässyt lähelle yhtäkään edustajanpaikkaa. Täällä, aika pitkälti täkäläisestä, Suomen suhteellisesta vaalitavasta poikkeavasta First-past-the-post -järjestelmästä johtuen, ei pienpuolueilla ole mahdollisuuksia juuri minkäänlaiseen todelliseen vallankäyttöön ennen kuin niiden kannatusluku on noussut selvästi yli kymmenen prosentin. Pidän kyllä suomalaista ja muutenkin yleisemmin maailmalla eri versioina käytössä olevaa suhteellista vaalitapaa Kanadan, Ison-Britannian ja USA:n First-past-the-post -malleja demokraattisempana, toimivampana ja yhteiskuntaa aktivoivampana. Mutta mieltäni huvitttaa silti jossain määrin se, miten Suomessa viiden prosentin kannatuksen saaneesta puolueesta tuntuu nousevan valtavan suuri kohu ja miten uhmakkaasti kyseisen puolueen näkyvimmät hahmot suitsuttavat tuota voittoa, vaikka vaaleissa oli muitakin menestyjiä, jotka keräsivät vielä moninkertaisesti suuremmat kannatusprosentit. Ainakin jollain tapaa tuntuu, että kärpäsestä tuli härkänen. Maaimassa kun on monta muutakin asiaa ja kysymystä kuin maahanmuutto Suomeen ja jonkin yksittäisen puolueen kannatusprosentit, ja lukujen valossa PerSut tuntuvat yhä vieläkin marginaali-ilmiöltä.
Mitä sitten tuohon varsinaiseen maahanmuuttokeskusteluun tulee, niin olen itse mieltä, että maahanmuuttokysymykset ovat laaja ja vaikea aihe, johon sisältyy monenlaisia haasteita. On totta kai aivan oikein ja sallittua nostaa keskustelua esim. maahanmuuttajataustaisten tekemistä rikoksista, maahanmuuton kustannuksista ja työllisyysluvuista. Sitä keskustelua uskoisi kaipaavan yhtä lailla niin kantaväestön kuin maahanmuuttajienkin. Kenenkään edun mukaista ei ole, että rikollisuus nousee tai töitä ei ole. Suomessa tuo keskustelu, ainakin netin keskustelupalstoille, blogeihin ja lehtien otsikoihin noustessaan tuntuu olevan usein hyvin naiivilla tasolla puolin ja toisin. Oikeasti asiallista, rakentavaa ja ennakkoluulotonta keskustelua näkyy todella vähän. Ensinnäkin hyvin hullunkurista on se, miten Suomessa kaikki maahanmuuttoasiaan mitenkään liittyvä niputetaan yhteen ja samaan pinoon, ja miten asiassa tehdään jatkuvasti vain kahtiajakoa maahanmuuton puolustajiin ja -vastustajiin. Suomen suurimman sanomalehden "päivän kysymyksenäkin" on ollut yksioikoisia heittoja tyyliin "haluatko Suomeen enemmän maahanmuuttajia? kyllä vai ei" tai "onko sinusta se ja se henkilö oikeassa kritisoidessaan maahanmuuttoa? kyllä vai ei." Tuollaisessa jyrkän ja mielestäni lapsellisen kahtiajaon ilmapiirissä on hyvin vaikea katsella objektiivisesti asian kaikkia eri puolia ja sanoa esimerkiksi, että minusta maassa jo oleville pitää löytää aktiivisemmin töitä ja sopetumismahdollisuuksia ja puuttua valtaväestön tekemiin rasistisiin hyökkäyksiin samaan aikaan, kun uusien maahanmuuttajien määrää tulee karsia ja puuttua maahanmuuttajien omaan ongelmakäyttäytymiseen tiukemmin. Jos tuollaista lausetta katsoo Suomessa vallalla olevan jyrkän kahtiajaon linssien läpi, niin sehän näyttää sisältävän sekä maahanmuuttoa vastustavaa että sitä puoltavaa kannanottoa, ja siksi sitä ei voi laittaa kumpaankaan karsinaan.
Tuosta kahtiajaosta ei tunnuta nyt Suomessa edelleenkään pääsevän eroon, ja se hidastaa merkittävästi suomalaisten aikuistumista maahanmuuttokysymyksissä. Näyttää siltä, että tässä kahtiajaon ilmapiirissä Suomessa ollaan vain vedetty omat, inttämiseen asti menevät, mielipiteen kärkeä edustavat kommentit äärimmäisyyksiin asti ja linnoittaudutaan niiden taakse omiin lokeroihin. Monet järkevätkin ns. "maahanmuuton puolustajat" ovat ääriainesten ja rasismin nousun pelossa jääneet julkisuudessa joko vain hyssyttelemään keskustelua tai jatkuvasti torjumaan toisten mielipiteitä omilla kommenteillaan. Vastaavasti "maahanmuuton vastustajien" piirissä ei ymmärretä sitä, että maahanmutosta on kyllä tervetullutta tulla keskustelemaan ja arvostelemaan nykyistä käytäntöä ihan niin voimakkaasti kuin mihin tarvetta tuntuu olevan, kunhan se tapahtuu suomalaisen ja yhdessä sovitun oikeuskäytännön sekä hyvän ja rakentavan käytöksen puitteissa. Asialliseen, rakentavaan ja oikeasti tuloksiin pyrkivään keskusteluun ei kuulu loanheitto, vastapuolen nimittely, raiskaustoiveiden esittäminen, aseella uhkaamisen pohdiskelu, toisten solvailu tai jatkuva provosointi. Tapa, jossa ensin provosoi, kärjistää äärimmilleen tai heittää jopa perättömiä väitteitä, ja sitten puolustautuu väittämällä kaikkia heittojaan vain vitseiksi tai ääriesimerkeiksi, jotka tavoittelevat vain "korkeampaa hyvää - osoittavat oikean pointin selvemmin," on ymmärrettävää lasten ja varhaisteini-ikää elävien keskuudessa, mutta ei enää aikuisiksi kasvaneiden kohdalla. Ei varsinkaan silloin, kun heille on luotettu yhteiskunnallista päätäntävaltaakin.
Olisi aivan erinomaisen hienoa, jos Suomessa päästäisiin oikeasti tasapuoliseen ja tehokkaaseen keskusteluun maahanmuuttokysymyksistä joka puolelta katsottuna. Sitä voisi odottaa ja toivoa maalta, joka muuten tuntuu rakentaneensa yhteiskuntaansa melko älykkäältä ja hyvin hallitulta pohjalta läpi vuosikymmenien. Mutta niin kauan, kun keskustelu on yleisön törkynheiton tasolla, Suomen touhu kauhistuttaa itseänikin. Niin kauan, kun Suomen "maahanmuuttokriitikoiden" näkyvimmät järjestöt vilauttelevat niin tunnuksissaan kuin puheissaan välillä natsiviittauksia, ei voi sanoa, että heidän kantansa olisivat vilpittömät ja aikuismaisen keskustelun tasolla. Järjestäytyneessä, oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa ei vaikuteta asioihin tai osoiteta mieltä solvaamalla ja hyökkäämällä väkivaltaisesti toista kohtaan. Niin kauan kuin Suomessa tapahtuu väkivaltaisia hyökkäyksiä tai solvaamista yhtäkään ihmistä kohtaan pelkän ihonvärin, aksentin tai pukeutumisen perusteella, ei suomalaisten väite, että heillä on "tasa-arvoinen, oikeudenmukainen, lakia kunnioittava ja järkevä yhteiskunta," jota nyt muualta tulevat tulokkaat ovat tuhoamassa, ole täysin vedenpitävä. Mutta myös niin kauan, kun ääriryhmiä pelkäävällä tai muuten torjuvalla keskustelun osapuolella ei ole rohkeutta kuunnella "maahanmuuton vastustajan" kaikkia kannanottoja loppuun asti tuomitsematta niitä saman tien, ei yhteiskunnallinen keskustelu Suomessa maahanmuuttoasioissa tietenkään etene yhtään mihinkään. Miksi suomalaisista edes suurin osa ei tunnu osaavan käyttäytyä kuin aikuiset tämän asian kohdalla?
Minusta huvittavaa on ollut myös se, miten olen useampaan otteeseen nähnyt jonkun "maahanmuuton vastustajan" Suomessa vetävän keskusteluun Kanadan esittääkseen, että hän ei ole mikään rasisti eikä vastusta kaikkea maahanmuuttoa, mutta haluaa Suomeen samanlaisen maahanmuuttojärjestelmän kuin Kanadassa. En voi olla miettimättä, miten hyvin tuon kommentin esittäjä todella tuntee Kanadan maahanmuuttojärjestelmää ja yhteiskunnan rakennetta, vai tunteeko sitä lainkaan. Kanada hyväksyy maahan vuosittain n. 230 000 - 280 000 uutta, muualta tulevaa ihmistä, joiden joukossa on mm. 20 000 - 30 000 pakolaista. Kanadan korkeimmassa valtiollisessa virassa, kenraalikuvernöörinä, on Haitilla syntynyt musta maahanmuuttajanainen. Toronto on yksi maailman monikulttuurisimmista kaupungeista, jonka katukuvaa hallitsevat alueesta riippuen niin Chinatownit, moskeijat, kirkot, synagogat kuin temppelitkin. Täällä jonkun tietyn kulttuuriperimän, uskonnon tai kielen perineet ihmiset eivät tunnu tuntevan oman elämäntapansa tai kulttuurinsa tuhoutuvan sen vuoksi, että naapurissa asuu jonkin muun taustan tai taustojen omaavia ihmisiä. On merkillistä, jos eurooppalaisille, joiden kulttuurit ovat kuitenkin selvinneet jo läpi tuhansien vuosien, uusien vaikutteiden tulo on nyt nykypäivän maailmassa kauhea uhkakuva, joka uhkaa romuttaa eurooppalaisen kulttuurin, kun taas kanadalaiset, joiden maa on paljon nuorempi, eivät ilmaise tuollaista pelkoa, ja onnistuvat rakentamaan toimivaa yhteiskuntaa niin afrikkalaisista, eurooppalaisista, aasialaisista kuin australialaisistakin.
Toki Euroopan valtioiden ja Pohjois-Amerikan maiden välillä on historiassa suuria eroja, Kanadan menneisyydessä ja nykypäivässäkin on paljon synkkiä hetkiä ja rasismia, ja maahanmuuttoon sisältyy täälläkin niin uhkia kuin toiveita. Mutta täällä ihmiset tajuavat Suomea paremmin juuri tuon: maahanmuutto on hyvin monisäikeinen asia, jossa mustavalkoiset heitot ja yleistykset puolelta tai toiselta eivät kovin pitkälle yhtään ketään vie. Joten ennen kuin Suomessa tehdyn rintamalinjajaon kummaltakaan puolelta alkaa kukaan heitellä, että katsotaanpa Kanadasta mallia, niin tulkaapa tänne ensin itse kunnolla tutustumaan menoon niin kadulla kuin virastojen tasolla. En lähde blogissani selittämään kaikkea Kanadan maahanmuuttopolitiikasta, koska jokainen oikeasti asiasta kiinnostunut voi siihen tutustua esim. maahanmuuttovirasto CIC:n sivuilla, mutta sen totean, että ottakaa vain Suomessa Kanadan malli maahanmuuttojärjestelmäksi, jos se siellä hyväksi todetaan, mutta katsokaapa ensin, millainen Kanadan malli ja yhteiskunta oikein on. Saatatte samalla muuten myös havaita, että Kanadan virallinen maahanmuuttajien käsittelymalli ei olekaan kovin erilainen kuin mitä Suomessa jo on käytössä.
Kiitos, jos olet jaksanut lukea tähän asti. Asiaan liittyy vielä paljon muutakin, mutta koska en aio tehdä tästä blogipostista kirjan mittaista enkä varsinkaan muuttaa tätä blogiani mitenkään juuri maahanmuuttoasiaan fokusoivaksi, niin lopettelen kirjoituksen tähän. Palatakseni alussa listaamiini omiin tuntemuksiini sanon, että vaikka joidenkin palvelujen taso täällä Kanadassa edelleen harmittaakin, ystäviä ja perhettä kaipaankin enkä tiedä, mitä pitkässä tulevaisuudessa teen, niin juuri tällä hetkellä Suomen asenneilmasto ja keskustelun taso ei minua sinne sanottavasti houkuttele palaamaan.
Thursday, November 20, 2008
Lunta maassa
Eilen iltapäivällä alkoi taivaalta tulla valkoista ainetta - sitä, johon torontolaiset eivät ole koskaan varautuneet, eivätkä osaa eristää talojaan tai varustaa autojaan talvirenkailla sen varalta - ja sitä tuli sitten jonkun aikaa. Se myös jäi maahan. Siihen loppui minun fillarikauteni tältä vuodelta, ellen sitten päätä kuitenkin alkaa talvipyöräilijäksi tänä vuonna... Toistaiseksi ainakin käytän ratikkaa. Tuon kuvan näkymä on meidän etupihalta tältä aamulta.PÄIVITYS 4.12.: Se lumi suli jo aikaa sitten, ja nyt jatkan edelleen pyöräilyä, tänäänkin. Se on on mukavaa, vaikka toki välillä saisi luntakin olla.
Thursday, November 13, 2008
Suomessa joulun ja uuden vuoden aikaan
Olen ehtinyt jo muilla foorumeilla mainostaakin, ja täälläkin mainita, että olemme Suomessa joulun aikaan. Helsingissä olemme joulun jälkeen, vähän uuden vuoden yli, ennen kuin palaamme Torontoon. Yritän ehtiä näkemään teistä mahdollisimman montaa tuona aikana... Laita spostia, niin sovitaan aikaa ja paikkaa.
Thursday, November 6, 2008
Tuntuu hyvältä
Ensimmäinen viikko uudessa työpaikassa on melkein takana, ja hyvältä tuntuu. Organicilla on hyvin mietitty prosessi, paljon briljantteja osaajia ja vaikuttava historia. On mukava olla takaisin kunnollisessa, innovatiivisessa digiympäristössä.
Sunday, November 2, 2008
Halloween
Halloween toi tänä menneenä viikonloppuna tullessaan taas kurpitsat, karkit ja kepposet ynnä naamiaisbileet, ja nostatti haudasta prinsessa Dianan ja häntä jahtaavan zombie-paparazzin. Tänään sunnuntaina tuli vielä talviaikaan siirtyminen (se tapahtuu täällä siis myöhemmin kuin Suomessa), joka pelasti mut nukkumasta pommiin ja missaamasta hyvän brunssin. Huomenna maanantaina aloitan työt uudessa duunipaikassa.
Friday, October 17, 2008
Uusi työpaikka
Sain pari viikkoa sitten puhelun, jossa kysyttiin kiinnostustani työhaastatteluun. Kysyjä oli Organicin Toronton toimisto. Menin hieman skeptisenä tapaamaan toimiston väkeä, mutta sen jälkeen fiilis olikin ihan hyvä ja kiinnostunut. Parin tunnin sisällä Organicista soitettiin jo takaisin ja sanottiin, että he haluavat tehdä minulle tarjouksen.
Tarjous oli hyvä, kieltämättä. Tarvitsin kuitenkin yli viikon miettiäkseni, lähdenkö todella jo pois nykyisestä paikasta Publicikselta ja vaihdan toiseen. Lopulta päädyin siihen, että kyllä, lähden koittamaan uutta pestiä. Irtisanouduin tämän viikon tiistaina ja nyt olen kahden viikon irtisanomisajalla, joka on täällä normaali aika Suomessa totutun kuukauden sijasta. Sitten pidän kolme päivää lomaa ennen kuin aloitan Organicilla marraskuun ensimmäisellä viikolla.
Vaikean päätöksestä teki se, että vaikka olenkin ollut turhautunut Publiciksella, joka on "perinteinen" mainostoimisto, jonka melko tyhjästä luodun digitiimin kehittäminen tulee viemään vielä kovasti aikaa, niin siitä oli kuitenkin nyt yhdeksässä kuukaudessa muotoutunut tuttu paikka, jossa on paljon mukavia ihmisiä. En ollut varma, viitsinkö nyt jo lähteä pois.
"Paluu" perinteisemmästä mainostoimistosta aitoon digitoimistoon kuitenkin houkuttaa ja siksi odotan innolla työn aloitusta Organicilla. Voin taas keskittyä paremmin omaan osaamisalueeseeni, enkä joudu selittämään tiimin muille jäsenille perusasioita. On helpompi työskennellä, kun tietää, että kaikki työkaverit puhuvat yleisesti ottaen samaa kieltä ja tietävät peruskuviot digitaalisesta työprosessista. Organicin tekee mielenkiintoiseksi mm. se, että sillä on digialalla katsottuna pitkä historia - vuonna 1993 perustettu Organic on maailman ensimmäinen puhtaasti digimainontaan keskittynyt toimisto. Organicilla on vahva kulttuuri ja paljon palkintoja. Työnkuvaani tulee sisältymään myös matkustusta San Franciscoon, New Yorkiin ja muihin Organicin USAn toimistoihin. Voi tosin olla, että Yhdysvalloissa jo vallalle päässyt ja hyvin pian Kanadaa sekä muutakin maailmaa uhkaava lama tulee kummittelemaan jossain vaiheessa minunkin työkuvioihini, mutta kun en pörssikurssien heilahteluille tai pankkien hölmöydelle itse mitään voi, niin yritän olla kokonaan murehtimatta siitä. Toivon mukaan Organic tarjoaa mielenkiintoisia kokemuksia ja kohtuullisessa määrin matkustusta. ;)
Tarjous oli hyvä, kieltämättä. Tarvitsin kuitenkin yli viikon miettiäkseni, lähdenkö todella jo pois nykyisestä paikasta Publicikselta ja vaihdan toiseen. Lopulta päädyin siihen, että kyllä, lähden koittamaan uutta pestiä. Irtisanouduin tämän viikon tiistaina ja nyt olen kahden viikon irtisanomisajalla, joka on täällä normaali aika Suomessa totutun kuukauden sijasta. Sitten pidän kolme päivää lomaa ennen kuin aloitan Organicilla marraskuun ensimmäisellä viikolla.
Vaikean päätöksestä teki se, että vaikka olenkin ollut turhautunut Publiciksella, joka on "perinteinen" mainostoimisto, jonka melko tyhjästä luodun digitiimin kehittäminen tulee viemään vielä kovasti aikaa, niin siitä oli kuitenkin nyt yhdeksässä kuukaudessa muotoutunut tuttu paikka, jossa on paljon mukavia ihmisiä. En ollut varma, viitsinkö nyt jo lähteä pois.
"Paluu" perinteisemmästä mainostoimistosta aitoon digitoimistoon kuitenkin houkuttaa ja siksi odotan innolla työn aloitusta Organicilla. Voin taas keskittyä paremmin omaan osaamisalueeseeni, enkä joudu selittämään tiimin muille jäsenille perusasioita. On helpompi työskennellä, kun tietää, että kaikki työkaverit puhuvat yleisesti ottaen samaa kieltä ja tietävät peruskuviot digitaalisesta työprosessista. Organicin tekee mielenkiintoiseksi mm. se, että sillä on digialalla katsottuna pitkä historia - vuonna 1993 perustettu Organic on maailman ensimmäinen puhtaasti digimainontaan keskittynyt toimisto. Organicilla on vahva kulttuuri ja paljon palkintoja. Työnkuvaani tulee sisältymään myös matkustusta San Franciscoon, New Yorkiin ja muihin Organicin USAn toimistoihin. Voi tosin olla, että Yhdysvalloissa jo vallalle päässyt ja hyvin pian Kanadaa sekä muutakin maailmaa uhkaava lama tulee kummittelemaan jossain vaiheessa minunkin työkuvioihini, mutta kun en pörssikurssien heilahteluille tai pankkien hölmöydelle itse mitään voi, niin yritän olla kokonaan murehtimatta siitä. Toivon mukaan Organic tarjoaa mielenkiintoisia kokemuksia ja kohtuullisessa määrin matkustusta. ;)
Thursday, October 9, 2008
New Yorkin kuvia verkossa
Laitoin muutaman kuvan parin viikon takaiselta, sateiselta New Yorkin matkalta verkkoon Flickr-tililleni ja enemmän Facebook-tililleni. Ja eilen varmistui, että menen kuin menenkin 5. joulukuuta New Yorkiin soittokeikalle.
Tuesday, October 7, 2008
Pari viikkoa syksyä
Pariin viime viikkooni on mahtunut matka New Yorkiin, vuosittainen Nuit Blanche -"taiteiden yö" täällä Torontossa sekä uusi työtarjous. Parhaillaan pohdin siis, jäänkö nykyiseen työpaikkaani vai vaihdanko toiseen. Vaikken nykyisestä tilanteestani Publiciksella ole koskaan suunnattomasti nauttinutkaan ja vaikka toinen tarjous on hyvin houkutteleva, en ole vielä aivan varma päätöksestäni. Annan siis asian maata vielä päivän, ehkä kaksi, ja sitten on pakko päättää.Säät ovat vaihtuneet syksyksi täälläkin, vaikka tällä viikolla aurinko paistaa ja päivällä lämpöä on lähelle 20. Tänään kuulin, että mitä suurimmalla todennäköisyydellä olen New Yorkissa musakeikoilla joulukuun alussa. Luvassa on siis lisää Isoa Omenaa.
Tuesday, September 16, 2008
Voice of sanity
As the newest and latest Federal Election draws near in Canada, here are some of the highlights of the Green Party of Canada platform:
- Develop and rebuild Canada's aged and neglected rail lines to get people and freight off the roads and onto the rails. Create high-speed passenger rail lines, like the ones that exist in Europe and many parts of Asia, to connect key cities like Toronto and Montreal.
- Withdraw from the North American free-trade agreement (NAFTA) to negotiate a new trade deal that includes protection for human rights, jobs and resources.
- Impose a $50-a-tonne carbon tax that adds 12 cents a litre to the price of gasoline. Use carbon tax revenues to fund poverty reduction measures and reduce income taxes.
- Create programs aimed at restoring work-life balance, including a mandatory three-week vacation and reduce payroll taxes so that employers hire new employees rather than expect current staff to work overtime.
- Decriminalize marijuana.
- Restore the GST to 6 per cent from its currently 5 per cent, and transfer that revenue to cities for environmental infrastructure projects such as public transit.
Wednesday, September 3, 2008
Monday, September 1, 2008
Kuvia Flickriin
Duunikiireiden takia kuvien latailu verkkoon on jäänyt viime aikoina aika vähiin, mutta nyt, neljän päivän mittaisena Labour Day-viikonloppuna olen ehtinyt tehdä asialle jotain. Muutama uusi kuva löytyy nyt siis Flickr-tililtäni. Joukossa on kuvia Toronton edustan saarilta, kotipuutarhan maissista ja auringonpaisteesta nauttivasta kissapedostamme.Sain viikonlopun aikana myös uuden portfolio-saittini pystyyn. Se löytyy osoitteesta finnformation.net ja sisältää muutamia esimerkkejä viimeisen vuoden aikana Kanadassa tekemistäni töistä. Musiikkirintamalla en ole ehtinyt viime aikoina kovin paljoa touhuta, mutta lokakuun 31. päivä tulee ulos uusi julkaisuni nimeltä "Ajaton" newyorkilaisella Hidden Recordings-labelilla.
Sunday, August 24, 2008
Suomeen jouluksi
Viime joulun vietimme täällä Kanadassa, joten ensi jouluna on taas Suomen vuoro. Ja koska lentojen hinnat näyttivät olevan jo nyt nousussa, päätimme hankkia liput tällä viikolla. Saavumme varmuudella Helsinkiin 22.12., ja saatamme viettää siellä ensin yhden yön ennen kuin jatkamme matkaa Lappiin joulunviettoon. Palaamme sitten Helsinkiin 27. tai 28. päivä ja olemme siellä uuden vuoden, kunnes lähdemme 3. tammikuuta kotimatkalle Torontoon.
Jouluun on vielä paljon aikaa eikä lumisia (?) vuodenaikoja tee mieli ajatella vielä nyt, kun täällä on kesän helteitäkin vielä jäljellä, joten en mene vielä enempää yksityiskohtiin. Lähempänä, syksyn kuluessa, ehdimme miettimään tarkemmin Suomen suunnitelmamme. Mutta sen verran tiedämme jo nyt, että jossain välissä Helsingissä haluamme järjestää ravintola-illan, jossa näemme toivottavasti mahdollisiman monet ystävistämme siellä.
Jouluun on vielä paljon aikaa eikä lumisia (?) vuodenaikoja tee mieli ajatella vielä nyt, kun täällä on kesän helteitäkin vielä jäljellä, joten en mene vielä enempää yksityiskohtiin. Lähempänä, syksyn kuluessa, ehdimme miettimään tarkemmin Suomen suunnitelmamme. Mutta sen verran tiedämme jo nyt, että jossain välissä Helsingissä haluamme järjestää ravintola-illan, jossa näemme toivottavasti mahdollisiman monet ystävistämme siellä.
Wednesday, August 13, 2008
Ensimmäinen vuosi
Eilen tiistaina, 12.8. tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun muutimme Kanadaan. Kun ajattelen, miten tuoreilta kaikki muistot tältä vuoden ajalta ja myös ajalta ennen Kanadaan tuloa vielä tuntuvat, vaikuttaa vuosi lyhyeltä ajalta. Se on mennyt nopeasti. Mutta toisaalta tähän vuoteen Torontossa on ehtinyt mahtua monenlaista: kaksi eri työpaikkaa ja kaksi eri asuntoa, joista toiseen muutimme vasta pari viikkoa sitten. Niin ajatellen vuosi tuntuu pitkältä ajalta.Osa asioista turhauttaa täällä vieläkin, osaan on nyt jo tottunut, ja osasta asioista olen täällä aina pitänyt. Ystäviä, vanhempia, turvallisia pyöräteitä, rauhallisia katuja ja tehokasta joukkoliikennettä on Suomesta tietysti edelleen ikävä. Mutta Toronton värikkyydestä ja siitä, miten ihmiset sitä arvostavat, pidän edelleen vähintään yhtä paljon kuin olen aina siitä pitänyt.
Kenties muutaman vuoden päästä asumme jälleen Suomessa. Silloin, kun asuin vielä Helsingissä ja mietin tänne muuttoa, pyrin päättämään itselleni - tietäen, että kotimaan vaihtaminen on kova haaste kenelle tahansa - että hammasta purren jätän tyypilliset maahanmuuttajan purnaukset sivuun heti alusta alkaen ja pyrin keskittymään siihen, mitä täällä voin arvostaa ja mistä voin nauttia. Se päätös ei ole ensimmäisen vuoden aikana kuitenkaan pitänyt. Nyt, kun oloni on ajan kuluessa täällä hieman tasaantunut, pyrin taas pitämään paremmin kiinni tuosta ajatuksesta. Keskityn nauttimaan tästä kokemuksesta niin kauan kuin tätä kestää. Niin ainakin suunnittelen nyt taas.
Ja toisaalta, ensi jouluksi ja uudeksi vuodeksi tulemme käymään Suomessa. Silloin voin taas hetken aikaa ajella nopeilla ja tehokkailla ratikoilla (Torontoon verrattuna), tavata kaikki kaverit ja perheen ja nauttia yleisesti ottaen tehokkaammasta, siistimmästä ja paremmasta infrastruktuurista. ;) Ja sitten palata taas Torontoon, jossa osaan kenties taas arvostaa täältä löytyviä asioita uudella tavalla sen jälkeen, kun olemme käväisseet Suomessa muistelemassa.
Sunday, July 27, 2008
Sunday, July 20, 2008
Paljasjalkajuoksua ja peräkärrypyöräilyä
Viimeiset kolme viikkoa Torontossa on riittänyt normaalia kesäkuumaa, 25 - 35 astetta, ja meillä on riittänyt vierailijoita. Ensin vanhempani olivat luonamme pari viikkoa ja sitten Careyn veli. Eilen illalla pidimme ystävien kanssa grillijuhlat ja nyt vierailijat ovat menneet, mutta nyt pitää aloittaa tavaroiden pakkaaminen muuttoa varten. Vaihdamme asuntoa kuun vaihteessa.Hankin pari viikkoa sitten vihdoin polkupyörän peräkärryn, jota oli metsästänyt jo pitkään. Nyt menee ruoka- ja viinakauppareissu samalla käynnillä nopeasti pyörällä polkien, ja kuskaan peräkärrillä paljon muutakin, mm. kaasutankin grillausta varten viime lauantaina. Ja nyt kun grillaamisella on hankkinut energiaa kehoonsa, niin olen taas palaamassa normaaliin treeniaikatauluun juoksemisessa. Tänään kiskaisin kevyen kymmenen kilometriä aamutuimaan heikossa vesisateessa.
Thursday, June 26, 2008
Open up for competition
Finally! A federally commissioned report urges Canada to open more of its economy for (foreign) competition.
"The bank-merger ban should be dropped and foreign companies should be able to buy bigger stakes in airlines and telecommunications companies, according to a sweeping report that is expected to form a key part of the government's agenda in the fall."
"The federally commissioned report, titled Compete To Win, is one of the most sweeping reviews of Canada's competition and foreign investment laws and has broad implications for almost every sector of the economy."
"Canada “as a nation just doesn't work well enough – we seem to be increasingly dysfunctional,” chairman Lynton (Red) Wilson told a business group Thursday in Toronto after releasing the report. “Do we have what it takes to be the best, or are we content with endlessly bickering over who gets what?”"
Read the whole article here.
"The bank-merger ban should be dropped and foreign companies should be able to buy bigger stakes in airlines and telecommunications companies, according to a sweeping report that is expected to form a key part of the government's agenda in the fall."
"The federally commissioned report, titled Compete To Win, is one of the most sweeping reviews of Canada's competition and foreign investment laws and has broad implications for almost every sector of the economy."
"Canada “as a nation just doesn't work well enough – we seem to be increasingly dysfunctional,” chairman Lynton (Red) Wilson told a business group Thursday in Toronto after releasing the report. “Do we have what it takes to be the best, or are we content with endlessly bickering over who gets what?”"
Read the whole article here.
Sunday, June 22, 2008
Uusi koti
Päätimme vaihtaa asuntoa ja irtisanoimme pari viikkoa sitten nykyisen kämppämme vuokrasopimuksen. Sitä seurasi tietenkin sitten kuumeinen uuden asunnon metsästys, joka päättyi perjantaina, kun maksoimme takuuvuokran uudesta kodista.
Asunnonhaku muistutti heti ikävästi siitä, mitä vuokra-asunnon haku yleensä on: hätäistä etsiskelyä, seisomista jonossa kahdenkymmenen muun asunnonhakijan kanssa ja useiden kummallisten asuntoratkaisujen näkemistä, muutaman kivan asunnon menettämistä ja sitten tyytymistä siihen, mitä saa. Jos alussa on sortunut haaveilemaan löytävänsä unelma-asunnon vuokralle, niin se uni katoaa mielestä parin ensimmäisen nähdyn asunnon jälkeen. Toisaalta muistan kyllä, että fiilikset olivat melko samat myös silloin, kun haimme ostettavaa asuntoa. "Täydellisen" asunnon saanee itselleen vain remontoituaan ostamansa vanhan asunnon vuosien saatossa mieleisekseen tai rakentamalla alusta asti haluamansa kodin. Ja ehkä joskus vuokra-asunnon hakijaakin voi onnistaa ja jostain löytyy mielettömän hieno diili. Mietimme asunnon ostamistakin täältä, mutta monesta eri syystä päädyimme jatkamaan vuokralla asumista.
Nykyisellä asunnollamme oli hyvät ja huonot puolensa. Hyvänä puolena tilan määrä, mukava ja kohtuullisen siisti yläkerta (katutaso) sekä pyykinpesukone ja kohtuullisen hyvä yksityisyys. Huonoina puolina taas olivat sijainti melko kaukana keskustasta ja metrolinjalta sekä se, että vaikka tilaa teorissa onkin paljon, niin siitä melko iso osa oli kellarissa, joka on täysin viimeistelemätön, talvella kylmä ja kesällä kostea tila. Ei hyvä.
Uuden paikan löysimme College- ja Ossington-katujen kulmilta, siis selkeästi lähempää keskustaa. Uudessa asunnossa on ehkä hieman vähemmän neliöitä, mutta huoneluku säilyy samana ja tilat ovat kaikki siistejä ja käyttökelpoisia. Bonuksena tulee iso takapiha, jonne laitan pystyyn yrtin jos toisenkin. Muutamme sinne elokuun alussa, eli nyt vielä seuraavat viisi viikkoa kuluu tässä nykyisessä kodissa.
Asunnonhaku muistutti heti ikävästi siitä, mitä vuokra-asunnon haku yleensä on: hätäistä etsiskelyä, seisomista jonossa kahdenkymmenen muun asunnonhakijan kanssa ja useiden kummallisten asuntoratkaisujen näkemistä, muutaman kivan asunnon menettämistä ja sitten tyytymistä siihen, mitä saa. Jos alussa on sortunut haaveilemaan löytävänsä unelma-asunnon vuokralle, niin se uni katoaa mielestä parin ensimmäisen nähdyn asunnon jälkeen. Toisaalta muistan kyllä, että fiilikset olivat melko samat myös silloin, kun haimme ostettavaa asuntoa. "Täydellisen" asunnon saanee itselleen vain remontoituaan ostamansa vanhan asunnon vuosien saatossa mieleisekseen tai rakentamalla alusta asti haluamansa kodin. Ja ehkä joskus vuokra-asunnon hakijaakin voi onnistaa ja jostain löytyy mielettömän hieno diili. Mietimme asunnon ostamistakin täältä, mutta monesta eri syystä päädyimme jatkamaan vuokralla asumista.
Nykyisellä asunnollamme oli hyvät ja huonot puolensa. Hyvänä puolena tilan määrä, mukava ja kohtuullisen siisti yläkerta (katutaso) sekä pyykinpesukone ja kohtuullisen hyvä yksityisyys. Huonoina puolina taas olivat sijainti melko kaukana keskustasta ja metrolinjalta sekä se, että vaikka tilaa teorissa onkin paljon, niin siitä melko iso osa oli kellarissa, joka on täysin viimeistelemätön, talvella kylmä ja kesällä kostea tila. Ei hyvä.
Uuden paikan löysimme College- ja Ossington-katujen kulmilta, siis selkeästi lähempää keskustaa. Uudessa asunnossa on ehkä hieman vähemmän neliöitä, mutta huoneluku säilyy samana ja tilat ovat kaikki siistejä ja käyttökelpoisia. Bonuksena tulee iso takapiha, jonne laitan pystyyn yrtin jos toisenkin. Muutamme sinne elokuun alussa, eli nyt vielä seuraavat viisi viikkoa kuluu tässä nykyisessä kodissa.
Thursday, June 12, 2008
Rock me mama like a southbound train
Palasimme viime sunnuntaina reilun viikon lomamatkalta Yhdysvaltain eteläosista. Matka päätti lähes tasan seitsemän vuotta kestäneen taukoni USA:n matkoissani ja oli ensimmäinen vierailuni George W. Bushin hallitsemaan Amerikkaan.
Ensisijainen syy matkallemme oli Careyn serkun häät San Antoniossa, Teksasissa. Pitkän espanjalais-/meksikolaisaikojen historian omaava San Antonio on kulttuuriltaan aika erilaista Teksasia kuin Dallas tai Houston - onneksi. Kaupungin vanha keskusta on kaunis, hyvin hoidettu ja mielenkiintoinen, vaikkakin kumman hiljainen ja pieni liki 2 miljoonan asukkaan kaupungin keskipisteeksi. Keskustan pienuus viittaa siihen, että San Antonio, kuten muutkin yksityisauton varaan rakennetut pohjois-amerikkalaiset kaupungit, on levittäytynyt laajalle alueelle ja kasvaa entisestään. Joukkoliikenne on muutamia harvakseltaan ajettavia bussilinjoja lukuun ottamatta olematonta.
San Antoniossa perheen kanssa kului rutkalti olutta, margaritoja ja raskasta ruokaa. Hyvän mutta rasvaisen ruoan määrä vain kasvoi, kun suuntasimme kohti New Orleansia viiden Teksasissa viettämämme päivän jälkeen.
Ajomatka San Antoniosta New Orleansiin Louisianaan kesti yhdeksän tuntia. Kuten San Antonio, ei ranskalaisten perustama ja sitten espanjalaisten hallitsema New Orleanskaan ole todellakaan tavallisinta USA:ta. Katrina- ja Rita-hirmumyrskyjen tuhojen jälkiä löytyy yhä kaupungista, eikä myrskyjä edeltäneestä väestöstä ole kaupunkiin palannut vieläkään kuin arviolta 65 prosenttia, mutta päällisin puolin kaupunki on jo korjattu ja bourboninlemuinen French Quarter keskittyy taas olennaisimpaan eli turistilaumojen huvittamiseen. New Orleans on kaikin mahdollisin tavoin osa mielenkiintoisinta Amerikanmaata - ranskalaisaikojen vanhoilta hautausmailta ghettoihin, tulvavesijäämiin, Euroopasta muistuttavaan rakennusarkkitehtuuriinsa, voodoohon ja alligaattorisoihin. Köyhyys ja yhä edelleen jatkuva väestön kahtiajako mustiin ja valkoisiin, köyhiin ja rikkaisiin, pitää New Orleansin yhtenä väkivaltaisen Amerikan väkivaltaisimmista kaupungeista, mutta arkipäivän todellisuus ei onneksi silti yllä aivan rikoslegendojen tasolle. Kaupungilla voi liikkua ihan turvallisesti.
Niin paljon kuin näistä epätyypillisistä Amerikan osista ja kuumasta säästä nautinkin, ei sen paremmin Teksasin puolella kuin Louisianassakaan voinut tietenkään välttyä Yhdysvaltain stereotyyppisemmiltä puoliltakaan. Menomatkalla Atlantan lentokentällä hätkähdytti ensimmäisenä se, miten käsittämättömän militaristinen yhteiskunta USA on. Atlantan lentokentän kaikilla terminaaleilla on armeijateema, Vietnamin sodan veteraanien kuvat koristavat terminaalihallien käytäviä ja "Army Strong, Go Army"-reppuja kantavat sotilaat parveilevat KFC:n tiskillä. Buffalosta Louisianaan parkkihallin kokoisia USA:n lippuja näkyy kaikkialla tienposkessa, useimmiten valtavien autoliikkeiden pihoilla, ja osa lipuista on likaantunut ja rispaantunut tuulessa vuosien varrella. Se ei tunnu amerikkalaista patrioottia haittaavan. Teksasia koristavat ristit ja raamatunlainaukset ja Louisianaan johtavan valtatien varrella on toinen toistaan kummallisempia, hartaiden seurakuntalaisten lahjoitusvaroilla paisuneita kirkkoja ja uskonlahkoja.
Kuvia ja muutama videoklippi matkalta nyt Flickrissä.
Ensisijainen syy matkallemme oli Careyn serkun häät San Antoniossa, Teksasissa. Pitkän espanjalais-/meksikolaisaikojen historian omaava San Antonio on kulttuuriltaan aika erilaista Teksasia kuin Dallas tai Houston - onneksi. Kaupungin vanha keskusta on kaunis, hyvin hoidettu ja mielenkiintoinen, vaikkakin kumman hiljainen ja pieni liki 2 miljoonan asukkaan kaupungin keskipisteeksi. Keskustan pienuus viittaa siihen, että San Antonio, kuten muutkin yksityisauton varaan rakennetut pohjois-amerikkalaiset kaupungit, on levittäytynyt laajalle alueelle ja kasvaa entisestään. Joukkoliikenne on muutamia harvakseltaan ajettavia bussilinjoja lukuun ottamatta olematonta.
San Antoniossa perheen kanssa kului rutkalti olutta, margaritoja ja raskasta ruokaa. Hyvän mutta rasvaisen ruoan määrä vain kasvoi, kun suuntasimme kohti New Orleansia viiden Teksasissa viettämämme päivän jälkeen.
Ajomatka San Antoniosta New Orleansiin Louisianaan kesti yhdeksän tuntia. Kuten San Antonio, ei ranskalaisten perustama ja sitten espanjalaisten hallitsema New Orleanskaan ole todellakaan tavallisinta USA:ta. Katrina- ja Rita-hirmumyrskyjen tuhojen jälkiä löytyy yhä kaupungista, eikä myrskyjä edeltäneestä väestöstä ole kaupunkiin palannut vieläkään kuin arviolta 65 prosenttia, mutta päällisin puolin kaupunki on jo korjattu ja bourboninlemuinen French Quarter keskittyy taas olennaisimpaan eli turistilaumojen huvittamiseen. New Orleans on kaikin mahdollisin tavoin osa mielenkiintoisinta Amerikanmaata - ranskalaisaikojen vanhoilta hautausmailta ghettoihin, tulvavesijäämiin, Euroopasta muistuttavaan rakennusarkkitehtuuriinsa, voodoohon ja alligaattorisoihin. Köyhyys ja yhä edelleen jatkuva väestön kahtiajako mustiin ja valkoisiin, köyhiin ja rikkaisiin, pitää New Orleansin yhtenä väkivaltaisen Amerikan väkivaltaisimmista kaupungeista, mutta arkipäivän todellisuus ei onneksi silti yllä aivan rikoslegendojen tasolle. Kaupungilla voi liikkua ihan turvallisesti.
Niin paljon kuin näistä epätyypillisistä Amerikan osista ja kuumasta säästä nautinkin, ei sen paremmin Teksasin puolella kuin Louisianassakaan voinut tietenkään välttyä Yhdysvaltain stereotyyppisemmiltä puoliltakaan. Menomatkalla Atlantan lentokentällä hätkähdytti ensimmäisenä se, miten käsittämättömän militaristinen yhteiskunta USA on. Atlantan lentokentän kaikilla terminaaleilla on armeijateema, Vietnamin sodan veteraanien kuvat koristavat terminaalihallien käytäviä ja "Army Strong, Go Army"-reppuja kantavat sotilaat parveilevat KFC:n tiskillä. Buffalosta Louisianaan parkkihallin kokoisia USA:n lippuja näkyy kaikkialla tienposkessa, useimmiten valtavien autoliikkeiden pihoilla, ja osa lipuista on likaantunut ja rispaantunut tuulessa vuosien varrella. Se ei tunnu amerikkalaista patrioottia haittaavan. Teksasia koristavat ristit ja raamatunlainaukset ja Louisianaan johtavan valtatien varrella on toinen toistaan kummallisempia, hartaiden seurakuntalaisten lahjoitusvaroilla paisuneita kirkkoja ja uskonlahkoja.
Kuvia ja muutama videoklippi matkalta nyt Flickrissä.
Sunday, May 25, 2008
Monday, May 19, 2008
Friday, May 16, 2008
Victorian pitkä viikonloppu
Vappu meni duunissa, mutta onneksi Victoria Day - menneen Victoria-kuningattaren ja tämän hetkisen Britannian ja Kanadan kuningattaren Elizabeth II:n yhteinen syntymäjuhla - tuo toukokuulle yhden lomapäivän, joka on ensi maanantai, 19. toukokuuta. Työnantajani lätkäisee päälle yhden ylimääräisen vapaapäivän tälle perjantaille, eli tänään istun nyt sitten kotona alushoususillani kuunnellen musiikkia häiritsevän kovalla. Tai istuisin, jos en olisi parhaillaan flunssassa. Kunnon työntekijä sairastaa lomallaan.
Jos kurkkukipu ja nenävuoto huomiseksi yhtään hellittävät eikä koko päivää sada (viikonlopuksi on luvattu pelkkää "vappukeliä" eli sadetta ja reilun 10 asteen lämpötiloja) niin isken käteni multaan pihapiirissä (valtava puutarhani koostuu parista kukkapenkistä talon kulmassa ja asfaltoidusta takapihasta), jonka jälkeen palkitsen itseni grillauksella takapihan terassilla. Sunnuntain väännän musiikkia kellarissa, grillaan taas ja käyn salilla sekä juoksulenkillä. Maanantaina voisin käydä High Parkissa, jos sade on hellittänyt.
Jos kurkkukipu ja nenävuoto huomiseksi yhtään hellittävät eikä koko päivää sada (viikonlopuksi on luvattu pelkkää "vappukeliä" eli sadetta ja reilun 10 asteen lämpötiloja) niin isken käteni multaan pihapiirissä (valtava puutarhani koostuu parista kukkapenkistä talon kulmassa ja asfaltoidusta takapihasta), jonka jälkeen palkitsen itseni grillauksella takapihan terassilla. Sunnuntain väännän musiikkia kellarissa, grillaan taas ja käyn salilla sekä juoksulenkillä. Maanantaina voisin käydä High Parkissa, jos sade on hellittänyt.
Tuesday, May 13, 2008
Facts about Canada
* 15.1% of children in Canada were living in poverty in 1989, the year MPs of all parties pledged to end child poverty by 2000. By 2006, the rate of child poverty had risen to 17.7% - almost 1.2 million children. Of the 753,458 Canadians who obtained food from a food bank in 2006, 41% were children.
* In 2005, the highest 20% of Canadian families owned 69.2% of the country's net worth, while the poorest 40% owned just 2.4%.
* In most Western European countries, low-paying jobs comprise between 8% and 12% of the total. In Canada, they now make up 21% of all jobs.
* With only 214 doctors per 100,000 people, Canada stands at 54th place in the world. A recent poll revealed that over 2 million Canadians have tried and failed to find a family doctor during the previous year. Canada now has about 33% fewer doctors per capita than other OECD countries.
* Canada's overall environmental performance is far behind other OECD countries, ranking 28th out of 30. A 2005 international study ranked Canada 126th among 141 countries in reducing its pollution leve. With just 0.5% of the world's population, Canada emits 2% of humanity's greenhouse gases.
* In social spending as a percentage of GDP, Canada is in 25th place among 30 major industrial nations.
* At the same time, Canada ranks only 109th in the world in voter turnout.
These numbers caught my eye in the latest CPPA Monitor magazine, and they're from Mel Hurtig's new book "The Truth About Canada".
* In 2005, the highest 20% of Canadian families owned 69.2% of the country's net worth, while the poorest 40% owned just 2.4%.
* In most Western European countries, low-paying jobs comprise between 8% and 12% of the total. In Canada, they now make up 21% of all jobs.
* With only 214 doctors per 100,000 people, Canada stands at 54th place in the world. A recent poll revealed that over 2 million Canadians have tried and failed to find a family doctor during the previous year. Canada now has about 33% fewer doctors per capita than other OECD countries.
* Canada's overall environmental performance is far behind other OECD countries, ranking 28th out of 30. A 2005 international study ranked Canada 126th among 141 countries in reducing its pollution leve. With just 0.5% of the world's population, Canada emits 2% of humanity's greenhouse gases.
* In social spending as a percentage of GDP, Canada is in 25th place among 30 major industrial nations.
* At the same time, Canada ranks only 109th in the world in voter turnout.
These numbers caught my eye in the latest CPPA Monitor magazine, and they're from Mel Hurtig's new book "The Truth About Canada".
Saturday, May 10, 2008
Hyvää Eurooppa-päivää
Juhlin perjantaista Eurooppa-päivää, siis Euroopan Unionin syntymäpäivää, menemällä töiden jälkeen työkavereiden kanssa kaljalle (join eurooppalaista olutta) ja jatkamalla sen jälkeen parin kaverin kanssa meille kellaristudiooni musisoimaan. Työkaverini soitti eurooppalaisperäistä instrumenttia (säkkipilliä), minä soitin rumpukonetta ja toinen työkaverini istui eurooppalaistyylisellä sohvallamme. Jamittelun päätyttyä ja työkavereiden lähdettyä nukahdin Euroopassa suunniteltuun sänkyyni.
Sunday, May 4, 2008
Yksi juoksu lisää
Juoksin tänään kymmenen kilometrin Sporting Life -juoksukisan Torontossa. Oma aikaisempi ennätysaikani kympiltä alittui neljällä minuutilla, mikä oli mukava bonus, vaikken erityistä aikaa varsinaisesti tavoitellutkaan. Juoksu oli helppo pyrähdys pääosin alamäkeä Yonge-kadun yläpäästä alas CN Towerille. Harmi vain, ettei ilma ollut ihan yhtä lämmin ja aurinkoinen kuin mitä olin etukäteen haaveillut. Aamuvarhaisella juoksuun valmistuessa oli liki kylmä, ja juostessa alkoi hiki nousta pintaan vasta puolimatkan jälkeen. Tulokset juoksustani ovat täällä.Wednesday, April 30, 2008
Hyvää vappua
Täällä Kanadamaassa suurta työn juhlaa juhlitaan vain työn merkeissä, ilman vappupalloja, ja ilmakin on vaihtunut Torontossa toistaiseksi kylmän purevaan viime viikon liki hellelukemista. Hyvää vappua kuitenkin Suomenniemelle. Pitäkää hyvät piknikit ja käyttäytykää siivosti.
Monday, April 28, 2008
Monday, April 14, 2008
Flying back to the Union
I'm leaving for Europe on Thursday. My first stop is Zürich, then Geneva and then Martigny in Switzerland. On Friday I'll play a live gig at V-SO Club in Martigny, and then on Saturday get on a train to Austria through all of Switzerland and Liechtenstein. My stop in Austria is Feldkirch, where I play another live gig on Saturday. Then train back to Geneva, and back to Toronto on Monday.
Meanwhile here in TO I'm feeling pretty good right now. Spring is here, I get to ride my bike again, and I like my new job. Things are on the up.
Meanwhile here in TO I'm feeling pretty good right now. Spring is here, I get to ride my bike again, and I like my new job. Things are on the up.
Sunday, April 6, 2008
Pari uutta kuvaa
En ole ehtinyt viime aikoina juuri kameraan tarttua enkä varsinkaan siirtää kuvia verkkoon, mutta täällä nyt pitkästä aikaa pari uutta näpsyä Flickrissä.
Saturday, April 5, 2008
Small country, big success
An article on Finland in the Ottawa citizen:
http://www.canada.com/ottawacitizen/columnists/story.html?id=7c20ea44-79bb-4f75-b3b3-4ec5dcd37be9
http://www.canada.com/ottawacitizen/columnists/story.html?id=7c20ea44-79bb-4f75-b3b3-4ec5dcd37be9
Monday, March 31, 2008
30 kilometriä, 2 tuntia, 44 minuuttia, 53 sekuntia ja 10 varvasta
Kaikki muistavat varmaan tilanteita, joissa joku on sanonut, että nyt on pakko. Itse olen yrittänyt soveltaa omaan elämääni ajatusta, että mitään muuta ei ole pakko tehdä kuin sitten joskus lopussa viimeksi kuolla. Kaikkeen muuhun voi vaikuttaa omilla valinnoillaan. Osa valinnoista vain on vaikeampia kuin toiset.Viime sunnuntaina ei ollut mikään pakko juosta. Eikä varmasti ollut pakko juosta kolmeakymmentä kilometriä paljasjaloin. Mutta juoksin silti. Juoksin 30 kilometrin kisan yhdessä tuhansien muiden juoksijoiden ja kävelijöiden kanssa Hamiltonissa. Sää oli aurinkoinen, mutta viimainen. 20 kilometrin jälkeen alkaneissa ylämäissä tuuli pieksi välillä vasten kasvojakin. 28 kilometrin kohdalla tunsin ainoan kerran, että nyt voisin jo lopettaa. En jaksa enää rääkätä jalkojani. Mutta jaksoin silti. 29 kilometrin merkillä tiesin, että teen sen, ja valkoinen Copps Coliseum -stadioni, jolle juoksu päättyi, häämötti näköpiirissä koko viimeisen kilometrin suoran. En lähtenyt kisaan tavoitellen erityistä aikaa, vaikka arvelinkin, että 2 tuntia 50 minuuttia siihen suunnilleen menee. Aikani oli lopulta 2:44:53.0, eli juoksin matkan nopeammin kuin osasin arvata.
Kerrottakoon myös, etten ihan 100-prosenttisen paljasjaloin juossut, vaan jalassani oli Vibram Fivefingersit. Ne antavat saman tuntuman kuin paljasjaloin juokseminen, mutta ohut kumipohja suojaa jalkapohjia teräviltä kiviltä ja muulta maassa makaavalta. Uskallan olettaa, että olin Hamiltonissa ainoa, joka juoksi ilman lenkkareita, vaikka maailmalta kyllä löytyy muitakin Vibrameissa juoksevia ja he ovat juosseet minua paljon pidemmällekin.
En ollut päivän ainoa juoksija eikä tämä ollut vielä edes täysi maratoni, vaan "vain" kaksi kolmasosaa siitä, mutta perkele, pistäkää itse perässä. :) Olo on nyt mainio.
Ran the 30k in 2:44:53.0, barefooted
On Sunday I ran the 30 kilometer Around the Bay Road Race in Hamilton. It took me 2 hours and 44 minutes, 53 seconds to cover the flat, then rolling 30 k in sunny but windy weather with thousands of other runners and walkers.It was the first time I ran a road race, and I did it in my Vibram Fivefingers, aka almost barefooted. Along the way and even before the race start I got several compliments on my choice of "shoes." Some could not believe I was going to run the race in those, and some were interested in buying a pair themselves. A bit after 20 kilometers of running, a young runner that I had just passed sped up to catch me and said "that's gotta hurt!" "It doesn't. I love it," I replied.
By 28 kilometers, it did hurt. That was the only time when I thought of not making it to the finish line. But with only 2 more kilometers to go, I knew I was going to make it. The last 1,5 kilometers were euphoric. I wasn't going for a time, really, just thought that I would probably do it in about 2:50. At 20k I saw my time was around 1:44 and realized that I'm doing even better than I expected.
Thursday, March 27, 2008
Kolmenkympin sunnuntai
Takanani on aika surkea viikko siinä suhteessa, että kaikki aika on mennyt töiden tekoon ja yöunet ovat jääneet lyhyiksi, mutta tulevana sunnuntaina juoksen joka tapauksessa 30 kilometrin juoksukisan Hamiltonissa. Aloitin tammikuun loppupuolella postaamaan Nike+:lla tallentamiani juoksutietoja omaan blogiinsa nimeltä Juoksut. Nike+ on reistaillut välillä enkä ole saanut ihan jokaista harjoitusjuoksua talteen, mutta useimmat kuitenkin.
Hamiltonin kisan viimeiset viisi kilometriä on kuulemma armotonta ylämäkeä ja kun kisa on näin aikaisin keväällä, niin juoksupäivälle saattaa sattua vielä huono sää, pureva vastatuuli ja pahimmassa tapauksessa vaikka lumisadekin. Olen päättänyt juosta kisan Fivefingerseissäni eli käytännössä liki paljasjaloin. Viimeinen vitonen menee siis vähän hammasta purren, mutta lopussa saapuminen suurelle Copps Coliseum -stadionille ja kisan päätös varmasti palkitsevat.
Hamiltonin kisan viimeiset viisi kilometriä on kuulemma armotonta ylämäkeä ja kun kisa on näin aikaisin keväällä, niin juoksupäivälle saattaa sattua vielä huono sää, pureva vastatuuli ja pahimmassa tapauksessa vaikka lumisadekin. Olen päättänyt juosta kisan Fivefingerseissäni eli käytännössä liki paljasjaloin. Viimeinen vitonen menee siis vähän hammasta purren, mutta lopussa saapuminen suurelle Copps Coliseum -stadionille ja kisan päätös varmasti palkitsevat.
Saturday, March 22, 2008
What can you buy with your money?
The most recent global UBS Prices and Earnings Survey (2008 update) shows that Helsinki is the 7th most expensive city in the world BUT average wage levels in Helsinki are also the 8th highest in the world. Toronto is only the 19th most expensive city in the world but the average wage levels here fall way below Helsinki, most European cities and some major cities in the US.
What that means is that, according to the survey, the average domestic purchasing power in Helsinki is way higher than in Toronto. The same applies to most cities in the Euro zone vs. TO. People in Helsinki have the 10th best purchasing power in the world, whereas Torontonians are number 20. And that's including rent. You get paid so much better in Helsinki that you can afford more than here in Toronto, even though nominal prices here are lower. The best average purchasing power in the world is in Copenhagen, Zurich and Berlin (Berlin is interesting, too, because prices there are lower than in Toronto, but people there still earn more and get more benefits than in Toronto, enabling them to buy more).
What that means is that, according to the survey, the average domestic purchasing power in Helsinki is way higher than in Toronto. The same applies to most cities in the Euro zone vs. TO. People in Helsinki have the 10th best purchasing power in the world, whereas Torontonians are number 20. And that's including rent. You get paid so much better in Helsinki that you can afford more than here in Toronto, even though nominal prices here are lower. The best average purchasing power in the world is in Copenhagen, Zurich and Berlin (Berlin is interesting, too, because prices there are lower than in Toronto, but people there still earn more and get more benefits than in Toronto, enabling them to buy more).
Pääsiäistä
Hyvää pääsiäistä kaikille. Täällä Ontariossa pääsiäinen tarjoaa vain yhden vapaapäivän, pitkäperjantain. Maanantai ei ole Ontarion provinssissa virallinen vapaapäivä, jotta "Kanadan talouden pyörät pysyvät pyörimässä" (muutenhan ne pysähtyisivät), vaikka jotkut liittovaltion työntekijät saavatkin maanantainkin vapaaksi.
Pitää kuitenkin olla tyytyväinen siihen, mitä saa, ja otinkin perjantain rennosti kirjoittamalla lopputyötäni IPTV:stä (nakutan tänä keväänä vihdoin valmiiksi medianomin paperini) ja työstämällä musiikkiani. Ulkona on kauniin keväinen auringonpaiste, vaikkeikaan vielä kovin lämmin. Toivottavasti sää lämpenee nopeasti, jotta ensi viikonlopulle, jolloin juoksen 30 kilometrin juoksukisan Hamiltonissa, on lumettomat kadut. Ei haittaisi, vaikka voisin juosta osan kisasta t-paitasillani, vaikkenkaan usko, että todellisuudessa sää ehtii lämmetä ensi viikonloppuun mennessä ihan niin paljon.
Olen ollut uudessa työssäni nyt kaksi viikkoa, ja se on melkoista kaaosta. Touhussa ollaan selkeästi jäljessä sitä tasoa, mihin olen tottunut. Mutta parempi työnkin kohdalla nyt ottaa se, mitä saa, ja olla ainakin hetken aikaa onnellinen uudesta pestistä.
Pitää kuitenkin olla tyytyväinen siihen, mitä saa, ja otinkin perjantain rennosti kirjoittamalla lopputyötäni IPTV:stä (nakutan tänä keväänä vihdoin valmiiksi medianomin paperini) ja työstämällä musiikkiani. Ulkona on kauniin keväinen auringonpaiste, vaikkeikaan vielä kovin lämmin. Toivottavasti sää lämpenee nopeasti, jotta ensi viikonlopulle, jolloin juoksen 30 kilometrin juoksukisan Hamiltonissa, on lumettomat kadut. Ei haittaisi, vaikka voisin juosta osan kisasta t-paitasillani, vaikkenkaan usko, että todellisuudessa sää ehtii lämmetä ensi viikonloppuun mennessä ihan niin paljon.
Olen ollut uudessa työssäni nyt kaksi viikkoa, ja se on melkoista kaaosta. Touhussa ollaan selkeästi jäljessä sitä tasoa, mihin olen tottunut. Mutta parempi työnkin kohdalla nyt ottaa se, mitä saa, ja olla ainakin hetken aikaa onnellinen uudesta pestistä.
Thursday, March 6, 2008
Finally
I finally got a positive reply to my LMO/work permit application today, and can start my new job soon. I will work as Information Architect for Publicis. Phew... It feels really great to get to turn a new page in my life here, finally. Now I'm off to put on some good music, open a bottle of something and maybe do a little dance move in the basement studio.
Wednesday, March 5, 2008
The drive test story continues
After failing my road test, I sent a complaint to the drive test center, saying I don't dispute the result of the test (because I didn't think trying to argue about that would've got me anywhere anymore at that point), but complaining about the examiner's conduct and the fact that he had told me to speed on the highway.
The first reply I got was a poorly written, cut/paste style letter, which promised no solution to my complaint. So I complained again, and another person replied with a better written letter, but with no solution. They didn't see anything wrong with the examiner's conduct.
Next I took it to the area manager, and a couple days later he called me. He was very professional and polite, and offered to arrange another road test for me at a time and date I choose myself, and he himself will personally examine the test.
I took the test last Tuesday, passed and got my G2 license. Now I can drive again, the license is valid for the next 5 years, and that's well enough for me and the time I'll spend here. Case closed, and I feel better now. :)
The first reply I got was a poorly written, cut/paste style letter, which promised no solution to my complaint. So I complained again, and another person replied with a better written letter, but with no solution. They didn't see anything wrong with the examiner's conduct.
Next I took it to the area manager, and a couple days later he called me. He was very professional and polite, and offered to arrange another road test for me at a time and date I choose myself, and he himself will personally examine the test.
I took the test last Tuesday, passed and got my G2 license. Now I can drive again, the license is valid for the next 5 years, and that's well enough for me and the time I'll spend here. Case closed, and I feel better now. :)
Sunday, February 24, 2008
So what am I doing here?
It's been more than six months since we left Finland. Since then, I've re-established links to some old friends and got some new ones here, enjoyed a couple good DJ gigs, got used to some aspects of living in Toronto and enjoyed our trips to Ottawa and Montreal and being a bit closer to my wife's family and seeing them more often.
But in other ways, I haven't really got much further from where I was last year when I arrived. I still have the same, rather meaningless job I had in the beginning. I have got myself a new job, but since I still only hold the same temporary work permit I had when I first arrived, I can't yet start my new job before the government approves my application for a new work permit (if they do). I have no rights as a permanent resident here and the Canadian government doesn't trust me enough even to give me a driver's license. So far we've paid the Canadian government roughly $3000 dollars in all kinds of processing fees, and we haven't got anything back yet for the money we've paid. No permits, no rights.
No matter how I or anyone else looks at it, whether it's gender or income equality, the length of holidays and the amount of wages, the fairness of the tax system, the amount of crime and police violence, the amount of transparency and corruption, human rights or the amount and quality of public transportation, education and health care systems, Finland beats Canada. And so does the rest of Scandinavia - Sweden, Norway, Iceland and Denmark even top some of Finland's results. I look around in Toronto, I look at things like plumbing, electrical wiring and the inequality between people, the double standards and the dysfunctional politics, and some of that stuff makes me think that I'm in a third world country here. Of course that's not really so, but there's a noticeable difference in living standards.
So what am I really doing here? I haven't forgot the good things that I like about Toronto, like the generally friendly people, the great choice of restaurants and the cute, although often decaying, houses, but really, what am I doing here? If Canada doesn't want to give me permits to enable me to establish my life here at least for a while and if Canada doesn't really have much to offer me anyways, then hey, okay, I'm ready and willing to pack up and go home.
But I'm here for my relationship, I'm here because I want to be close to her family, let her be close to her family, friends and culture, and I'm here to get the experience. I don't want this to break my life apart. Why should it? I would love to be able to really like this place for the time I'm here, and have the right to live and work here. I just wish now that this experience that I'm taking has got a time limit of of 1 - 2 years. And once I'm back in Europe, I will remember that if I want to live in another country again, maybe I can just stick to the EU that gives me full rights and so many more benefits without multiple fees, processing and waiting times.
Meanwhile, my dear wife wrote a really great letter to Diane Finley, the current Minister of Citizenship and Immigration in Canada. Hopefully we'll at least get a reply to the letter at some point. UPDATE: well, it just looks like we might not even get a real reply ever. Somehow I'm not surprised.
But in other ways, I haven't really got much further from where I was last year when I arrived. I still have the same, rather meaningless job I had in the beginning. I have got myself a new job, but since I still only hold the same temporary work permit I had when I first arrived, I can't yet start my new job before the government approves my application for a new work permit (if they do). I have no rights as a permanent resident here and the Canadian government doesn't trust me enough even to give me a driver's license. So far we've paid the Canadian government roughly $3000 dollars in all kinds of processing fees, and we haven't got anything back yet for the money we've paid. No permits, no rights.
No matter how I or anyone else looks at it, whether it's gender or income equality, the length of holidays and the amount of wages, the fairness of the tax system, the amount of crime and police violence, the amount of transparency and corruption, human rights or the amount and quality of public transportation, education and health care systems, Finland beats Canada. And so does the rest of Scandinavia - Sweden, Norway, Iceland and Denmark even top some of Finland's results. I look around in Toronto, I look at things like plumbing, electrical wiring and the inequality between people, the double standards and the dysfunctional politics, and some of that stuff makes me think that I'm in a third world country here. Of course that's not really so, but there's a noticeable difference in living standards.
So what am I really doing here? I haven't forgot the good things that I like about Toronto, like the generally friendly people, the great choice of restaurants and the cute, although often decaying, houses, but really, what am I doing here? If Canada doesn't want to give me permits to enable me to establish my life here at least for a while and if Canada doesn't really have much to offer me anyways, then hey, okay, I'm ready and willing to pack up and go home.
But I'm here for my relationship, I'm here because I want to be close to her family, let her be close to her family, friends and culture, and I'm here to get the experience. I don't want this to break my life apart. Why should it? I would love to be able to really like this place for the time I'm here, and have the right to live and work here. I just wish now that this experience that I'm taking has got a time limit of of 1 - 2 years. And once I'm back in Europe, I will remember that if I want to live in another country again, maybe I can just stick to the EU that gives me full rights and so many more benefits without multiple fees, processing and waiting times.
Meanwhile, my dear wife wrote a really great letter to Diane Finley, the current Minister of Citizenship and Immigration in Canada. Hopefully we'll at least get a reply to the letter at some point. UPDATE: well, it just looks like we might not even get a real reply ever. Somehow I'm not surprised.
Saturday, February 23, 2008
Shut up and don't drive
Finns who want to get a driver's license in Ontario need to get documents and translations, pay fees and then take tests. A Finnish license holder can't just directly exchange his license to an Ontario license. That's in stark contrast with the policy in Finland, where Canadians can get their license exchanged to a Finnish license for a one-time fee of 41 EUR.
For the first couple of months here, I could use my Finnish license to drive. I had the same rights as Canadian license holders, but now after those first 60 days I need to go get a Canadian license before I can drive again. So in December, I went to a Service Ontario Centre with all my documents and stuff, and, after some minor difficulties, the grumpy official charged me the first fee and gave me a practice license of some sort. I took a knowledge test there and passed and was good to go.
The next thing to do was to book a drive test. The system for getting a driver's license in Canada is quite different than in Finland or other major European countries. In Finland going to a driving school is mandatory; it's almost the only way to get a license. Alternatively you can get a family member to teach you, but (s)he needs to first get a driving instruction license. Either way, the only way to get a license in Finland is to practice driving with a licensed instructor in a controller environment and car fit for practice driving first before getting any kind of a license.
Here things are a bit different. The idea is that practicing is done in real traffic. Ontario has a 2-3 step program called the graduated licensing program. By passing the knowledge test (equivalent to the "kirjallinen koe" in Finland) you get a practice license that lets you drive a car with several restrictions, such as having another person, who's a full license holder, in the car with you etc. The age limit for a driver's license in Ontario is 16 as opposed to 18 in Finland.
But enough of explaining the system. What I did after passing the knowledge test and getting my practice license was that I booked a drive test. The frustrating automated phone reservation system at the drive test center gave me a time that was nearly two months apart from the day I called, in the middle of the day and the drive test center, for me, is in the middle of nowhere. I didn't have much of a choice, so I booked the appointment.
Here you need to bring a car for the test yourself. Drive test centers don't give you a car for the test, and since I didn't go to a driving school here, I didn't get a car from there either. So I paid for a Zipcar.
The people at the drive test center were a half an hour late of their schedule, so my test, which was scheduled to start at 2pm, started at 2.30 instead. I was already skipping work to do the test, and didn't like getting a further delay. As soon as the test started, before I even started driving and got in the car, the test inspector was acting a bit weird. "Hello, how you are?" I said to the guy in the beginning of the test. "Yeah," he grunted. When I started driving, the same attitude continued. He grunted at me for every move I made. He first told me that he won't give me any further instructions or have further conversation, other than necessary, with me, and I told him that's okay, I understand that, and then he started asking me questions, talking to me.
When I was merging on to a highway, he told me to speed up faster, actually asking me to go over the speed limit, which was 100 km/h on the highway, and drive 120 km/h to keep up with the rest of the traffic on the quiet highway. I told him I won't drive faster than the speed limit, because that would be a violation of the traffic law. "Shut up, don't argue with me," he said.
By that point I was just totally bummed out by the whole situation, and started to realize that, for some unexplainable reason, this guy had decided to not let me pass the test, no matter what. So I started wishing that the test would just end and the guy would get out of my car.
At the end of the test, he told me that I had failed, because I didn't speed up quickly enough when merging on to the highway, and because I started moving again after I had correctly stopped at a stop sign and didn't look like I was going to wait for an elderly person on the other side of the intersection who was going to jaywalk across the street where there was no crosswalk.
I told the guy that his decision was his and that I had to put up with it because this is the system here, but I told him that I've had a Finnish driver's license for 13 years that enables me to drive anything from passenger cars to trucks and small buses in 27 countries in the European Union. I said I find it senseless and extremely frustrating that Ontario treats Canadian driver's license holders this way, while Finland lets Canadians to exchange their license.
Of course this poor inspector guy is just doing his job, and he can't change the system, and therefore I have sent letters to the Ontario ministry of transportation since last fall, and to the Finnish embassy in Ottawa. A few EU countries, like Germany, Austria, France and Belgium, and countries like Japan (where they drive on the other side of the road than in Canada) and Korea have got reciprocal agreements with Ontario to enable people from those countries to get an Ontario license without any testing. The Finnish embassy and the ministry of transportation say that they are currently working on a reciprocal agreement with Québec and then Ontario is next. The process is likely to take some time, like 6 months to a year, still. I don't know exactly what Ontario wants for a reciprocal agreement, other than paperwork, but I've heard rumors that they actually ask for a payment to settle these agreements. Whether that's true or just a blatant rumor, I think Ontario should respect the fact that Finland gives Canadians licenses without testing and honor Finnish licenses the same way that Canadian licenses are honored in Finland. Canada has signed the same Vienna Convention on Road Traffic as Finland has.
I never claimed I was a perfect driver, and I understand very well that different countries have different rules, but Ontario's system makes no sense. The failed test cost me about $150 dollars in fees for the test and the Zipcar, and I still need to pay more, if I want to take another test to try again to get a license. So what is that you want, Ontario - my money? How poor and hungry for money is the system here, really? I don't even like this place enough to care for getting a license or any of the papers that cost me so much time and money, but since we are gonna stay here for a little while longer still, I need to try and get something done.
At the end of my test, when the guy left, I said "thanks, have a nice day." "Yeah," the guy grunted in reply. When I got home and googled "Ontario drive test", I quickly found other people with similar experiences and frustrations, and a couple stories about scandals surrounding driving instruction in Ontario. Scandals, of course. After all, this is Canada.
Ontario's "strictness" could make a bit more sense to me, if Canada had a fabulous record in road safety. But it doesn't. I could tell that just by the way I see a lot of people driving here, how often they ignore using the signal and some other basic rules, but of course one man's observations don't qualify as proof. So let's pull out the statistics:
Selected risk values for the year 2006 in the International Road Traffic and Accident Database
Canada meets road safety challenge
For the first couple of months here, I could use my Finnish license to drive. I had the same rights as Canadian license holders, but now after those first 60 days I need to go get a Canadian license before I can drive again. So in December, I went to a Service Ontario Centre with all my documents and stuff, and, after some minor difficulties, the grumpy official charged me the first fee and gave me a practice license of some sort. I took a knowledge test there and passed and was good to go.
The next thing to do was to book a drive test. The system for getting a driver's license in Canada is quite different than in Finland or other major European countries. In Finland going to a driving school is mandatory; it's almost the only way to get a license. Alternatively you can get a family member to teach you, but (s)he needs to first get a driving instruction license. Either way, the only way to get a license in Finland is to practice driving with a licensed instructor in a controller environment and car fit for practice driving first before getting any kind of a license.
Here things are a bit different. The idea is that practicing is done in real traffic. Ontario has a 2-3 step program called the graduated licensing program. By passing the knowledge test (equivalent to the "kirjallinen koe" in Finland) you get a practice license that lets you drive a car with several restrictions, such as having another person, who's a full license holder, in the car with you etc. The age limit for a driver's license in Ontario is 16 as opposed to 18 in Finland.
But enough of explaining the system. What I did after passing the knowledge test and getting my practice license was that I booked a drive test. The frustrating automated phone reservation system at the drive test center gave me a time that was nearly two months apart from the day I called, in the middle of the day and the drive test center, for me, is in the middle of nowhere. I didn't have much of a choice, so I booked the appointment.
Here you need to bring a car for the test yourself. Drive test centers don't give you a car for the test, and since I didn't go to a driving school here, I didn't get a car from there either. So I paid for a Zipcar.
The people at the drive test center were a half an hour late of their schedule, so my test, which was scheduled to start at 2pm, started at 2.30 instead. I was already skipping work to do the test, and didn't like getting a further delay. As soon as the test started, before I even started driving and got in the car, the test inspector was acting a bit weird. "Hello, how you are?" I said to the guy in the beginning of the test. "Yeah," he grunted. When I started driving, the same attitude continued. He grunted at me for every move I made. He first told me that he won't give me any further instructions or have further conversation, other than necessary, with me, and I told him that's okay, I understand that, and then he started asking me questions, talking to me.
When I was merging on to a highway, he told me to speed up faster, actually asking me to go over the speed limit, which was 100 km/h on the highway, and drive 120 km/h to keep up with the rest of the traffic on the quiet highway. I told him I won't drive faster than the speed limit, because that would be a violation of the traffic law. "Shut up, don't argue with me," he said.
By that point I was just totally bummed out by the whole situation, and started to realize that, for some unexplainable reason, this guy had decided to not let me pass the test, no matter what. So I started wishing that the test would just end and the guy would get out of my car.
At the end of the test, he told me that I had failed, because I didn't speed up quickly enough when merging on to the highway, and because I started moving again after I had correctly stopped at a stop sign and didn't look like I was going to wait for an elderly person on the other side of the intersection who was going to jaywalk across the street where there was no crosswalk.
I told the guy that his decision was his and that I had to put up with it because this is the system here, but I told him that I've had a Finnish driver's license for 13 years that enables me to drive anything from passenger cars to trucks and small buses in 27 countries in the European Union. I said I find it senseless and extremely frustrating that Ontario treats Canadian driver's license holders this way, while Finland lets Canadians to exchange their license.
Of course this poor inspector guy is just doing his job, and he can't change the system, and therefore I have sent letters to the Ontario ministry of transportation since last fall, and to the Finnish embassy in Ottawa. A few EU countries, like Germany, Austria, France and Belgium, and countries like Japan (where they drive on the other side of the road than in Canada) and Korea have got reciprocal agreements with Ontario to enable people from those countries to get an Ontario license without any testing. The Finnish embassy and the ministry of transportation say that they are currently working on a reciprocal agreement with Québec and then Ontario is next. The process is likely to take some time, like 6 months to a year, still. I don't know exactly what Ontario wants for a reciprocal agreement, other than paperwork, but I've heard rumors that they actually ask for a payment to settle these agreements. Whether that's true or just a blatant rumor, I think Ontario should respect the fact that Finland gives Canadians licenses without testing and honor Finnish licenses the same way that Canadian licenses are honored in Finland. Canada has signed the same Vienna Convention on Road Traffic as Finland has.
I never claimed I was a perfect driver, and I understand very well that different countries have different rules, but Ontario's system makes no sense. The failed test cost me about $150 dollars in fees for the test and the Zipcar, and I still need to pay more, if I want to take another test to try again to get a license. So what is that you want, Ontario - my money? How poor and hungry for money is the system here, really? I don't even like this place enough to care for getting a license or any of the papers that cost me so much time and money, but since we are gonna stay here for a little while longer still, I need to try and get something done.
At the end of my test, when the guy left, I said "thanks, have a nice day." "Yeah," the guy grunted in reply. When I got home and googled "Ontario drive test", I quickly found other people with similar experiences and frustrations, and a couple stories about scandals surrounding driving instruction in Ontario. Scandals, of course. After all, this is Canada.
Ontario's "strictness" could make a bit more sense to me, if Canada had a fabulous record in road safety. But it doesn't. I could tell that just by the way I see a lot of people driving here, how often they ignore using the signal and some other basic rules, but of course one man's observations don't qualify as proof. So let's pull out the statistics:
Selected risk values for the year 2006 in the International Road Traffic and Accident Database
Canada meets road safety challenge
Friday, February 22, 2008
In and out of Montréal
We made a trip to Montréal last weekend to visit my brother-in-law, who's been living there since the beginning of the year, and I played a DJ gig on the night we got there. It was my first time ever in the city that was the biggest in Canada till the 1970's and it still is, obviously, the biggest French-speaking city here.After just one weekend in Montréal it's, of course, too early to really call anything, but on the first look Montréal seemed a bit better managed and a bit prettier than Toronto. When the architects who designed Toronto's cramped and decaying subway stations were taking a longer-than-it-should've-been coffee break, architects in Montréal drew spacious stations that remind me of Helsinki and places in Germany (I'm not trying to suggest that subway stations in Helsinki are particularly pretty, but they are definitely roomier and better managed than the Toronto subway). And the city of Montréal seems to have the brain not to pour huge piles of salt all over the city's sidewalks and to properly plow and move snow off the streets, unlike the city of Toronto, which piles 130 000 - 150 000 tonnes of salt on the city's streets every year. Salt that then goes to the ground water, to the rivers and lakes, pickling whatever lives or would like to live in the water.
That kind of things that make Toronto often seem so dumb to me seem to be a bit different in Montréal, and that together with the more European-style structure, buildings, streets and planning got me thinking that (especially if I knew more French) if we were staying in Canada for years, maybe I'd feel better living in Montréal than TO.
I took lots of pictures, many of which aren't online yet, but some I've managed to put on my Flickr account. Have a look.
Saturday, February 2, 2008
Mitä tulee tänään TV:stä?
Bongasin vihdoin verkosta palvelun nimeltä TVkaista. Se tallentaa aina viimeisen kahden viikon ajalta kaiken suomalaisten, ilmaisten digikanavien lähetysvirran ja sitten, heti TV-esityksen ja siis ohjelman tallentumisen jälkeen niitä voi katsella netin yli. Yli kahta viikkoa vanhemmat ohjelmat poistuvat saatavilta automaattisesti. Viimeisen parin päivän ajan olen siis seurannut Kanadasta käsin SubTV:tä, Nelosta ja Ylen dokkareita ja yhdet Kymmenen Uutisetkin katsoin huvin vuoksi.
TVkaista oli näemmä ollut tarjolla ensimmäisen kerran jo vuoden 2006 puolella ja herätti heti keskustelua niin blogeissa kuin lehdistössäkin. YLE ynnä muut TV-yhtiöt eivät kommenteissaan TVkaistaa "tietenkään" sulattaneet, ja niin alunperin täysin ilmaisena lanseerattu TVkaista poistui pian tarjolta. Palvelua pyörittävä Hibox Systems tosin sanoi, ettei syy äkilliseen alasajoon ollut TV-yhtiöiden kommenteissa, ja sittemmin TVkaista on siis avattu uudestaan. Nyt palvelusta joutuu maksamaan, mutta hinta on mielestäni varsin kohtuullinen.
Hibox ilmoittaa nyt myös, että kyse on virtuaalisesta tallentavasta digiboksista, jossa palvelun käyttäjä siis hankkii maksua vastaan itselleen levytilaa Hiboxin tiloissa sijaitsevalta digi-TV-tallentimelta ja saa sitten katsoa tallenteensa nettiyhteyden yli. Tuo konsepti kuulostaa samalta kuin Saunalahden markkinoille tuoma SaunaVisio-palvelu. Mutta SaunaVisiossa käyttäjä hankkii kotiinsa myös fyysisen digiboksin palvelun käyttöön; tallenteet vain tehdään ja katsotaan verkon yli. Siksi uskon, että SaunaVisiolla on selvemmin mahdollisuudet toimia aivan laillisena palveluna, kun taas TVkaistan pelkään kompastuvan lopulta TV-yhtiöiden vastarintaan. Teosto ja Kopiosto saadaan varmaan tarvittaessa mukaan komppaamaan.
TV-yhtiöiden kantaa on ainakin nopeasti ajatellen erittäin helppo ymmärtää. On kai oltava kaikkia periaatteita vastaan, että joku kolmas taho voisi tallentaa TV-yhtiön ohjelmavirtaa ja tarjota sen sitten suhteellisen julkisesti ja vielä itse keräämäänsä palvelumaksua vastaan kaikkien rekisteröityvien katsottavaksi netin kautta. Lisäksi TV-yhtiöiden esim. ulkomaisten sarjojen esittämiseen hankkimat esitysoikeudet eivät salli sitä, että joku kolmas osapuoli sitten laittaa ohjelmat nettiin nähtäville.
USAssa kuitenkin toimii vastaavia palveluita, kuten TVUnetworks, joiden avulla TV-signaalia voi katsoa netin yli. MTV3:n edustajan mukaan Yhdysvaltalaiset palvelut toimivat sikäläisten TV-kanavien niille myymien, erityisten catchup-oikeuksien turvin. Rohkenen kuitenkin vahvasti epäillä tuota teoriaa ainakin TVUnetworksin kohdalla, sillä sen kautta voi katsoa lukemattomia muitakin kuin vain yhdysvaltalaisia kanavia; mm. aasialaisia, saksalaisia ja brittikanavia. Ja kun kerran TV-lähetys on napattavissa talteen ilmasta tai kaapelista TV-laitteilla, niin miksei se saisi olla napattavissa talteen verkosta nettiyhteydellä?
Suomessa tekijänoikeusjärjestöjen valta on kuitenkin perinteisesti vahva eikä YLEäkään helposti jyrätä. Toivon kuitenkin, että YLEn hallintojohtaja Jussi Tunturin täytyy hankkia TVkaistan torjumiseen ensin vähän perustellumpiakin kommentteja kuin "Ei tällaista voi tehdä, kyllä tämä on aivan selvästi kiellettyä" ja "ja siitä tulee kyllä suolainen lasku". ;)
Sillä välin toivon todella, että TVkaista pysyy pystyssä vielä ainakin jokusen kuukauden, jollei kauemmin. Ei sillä, etteikö TV-ohjelmaa tulisi kanadalaisestakin lähetysvirrasta ihan tarpeeksi, ja siihen päälle meillä on vielä Joostit, pari erinomaista videovuokraamoa ja kaikki muu ohjelmatarjonta, mutta kuriositeettina olen nauttinut viime ajat suunnattomasti siitä, että voin katsoa täältä käsin vaikka YLEn dokkareita, kun siltä tuntuu. Ja TVkaista on tällä hetkellä ainoa järkevä, kuvanlaadultaan jopa loistavan hyvä tapa saada suomalaista TV-tarjontaa katsottavakseen täällä valtameren toisella laidalla. MTV:llä, YLEllä ja Subilla on jo toki omia, erilaisia netti-TV -virityksiä sivuillaan, mutta ne eivät toimi. Kuva on pienessä selainikkunassa ja varsinkin YLEn palvelu ei käytännössä toimi kuin Windows-koneilla (jos niilläkään). Mac-käyttäjät, kuten minä, jäävät siitä paitsi.
Kenties TVkaistan takana oleva Hibox Systems onkin tehnyt TVkaistan eräänlaiseksi demoksi, mainokseksi, bisneksen kalasteluksi TV-yhtiöiltä? Jospa YLEllä innostuttaisiin hankkimaan heiltä suhteellisen yksinkertaista koodinpätkää uudeksi netti-TV-ratkaisuksi? Järkevästä ja hyvin toimivasta katselumahdollisuudesta olen aina valmis maksamaan, jos haluan palvelun itselleni saada. Toistaiseksi kuitenkin oikeuksien/oikeudettomuuden pelko taitaa, kuten tapahtui ensin musiikinkin nettimyynnin kohdalla, estää laillisia toimijoita perustamasta kunnollisia, oikeasti hyviä palveluita audiovisuaalisen viihdykkeen katsomiseen. Samaan aikaan sitten ihmiset latailevat laittomasti elokuvaa ja muuta matskua verkosta koneilleen, koska laittomasti kuvaa kerran saa ja vielä parempilaatuisena kuin mitä laillisesti. Äly hoi?
TVkaista oli näemmä ollut tarjolla ensimmäisen kerran jo vuoden 2006 puolella ja herätti heti keskustelua niin blogeissa kuin lehdistössäkin. YLE ynnä muut TV-yhtiöt eivät kommenteissaan TVkaistaa "tietenkään" sulattaneet, ja niin alunperin täysin ilmaisena lanseerattu TVkaista poistui pian tarjolta. Palvelua pyörittävä Hibox Systems tosin sanoi, ettei syy äkilliseen alasajoon ollut TV-yhtiöiden kommenteissa, ja sittemmin TVkaista on siis avattu uudestaan. Nyt palvelusta joutuu maksamaan, mutta hinta on mielestäni varsin kohtuullinen.
Hibox ilmoittaa nyt myös, että kyse on virtuaalisesta tallentavasta digiboksista, jossa palvelun käyttäjä siis hankkii maksua vastaan itselleen levytilaa Hiboxin tiloissa sijaitsevalta digi-TV-tallentimelta ja saa sitten katsoa tallenteensa nettiyhteyden yli. Tuo konsepti kuulostaa samalta kuin Saunalahden markkinoille tuoma SaunaVisio-palvelu. Mutta SaunaVisiossa käyttäjä hankkii kotiinsa myös fyysisen digiboksin palvelun käyttöön; tallenteet vain tehdään ja katsotaan verkon yli. Siksi uskon, että SaunaVisiolla on selvemmin mahdollisuudet toimia aivan laillisena palveluna, kun taas TVkaistan pelkään kompastuvan lopulta TV-yhtiöiden vastarintaan. Teosto ja Kopiosto saadaan varmaan tarvittaessa mukaan komppaamaan.
TV-yhtiöiden kantaa on ainakin nopeasti ajatellen erittäin helppo ymmärtää. On kai oltava kaikkia periaatteita vastaan, että joku kolmas taho voisi tallentaa TV-yhtiön ohjelmavirtaa ja tarjota sen sitten suhteellisen julkisesti ja vielä itse keräämäänsä palvelumaksua vastaan kaikkien rekisteröityvien katsottavaksi netin kautta. Lisäksi TV-yhtiöiden esim. ulkomaisten sarjojen esittämiseen hankkimat esitysoikeudet eivät salli sitä, että joku kolmas osapuoli sitten laittaa ohjelmat nettiin nähtäville.
USAssa kuitenkin toimii vastaavia palveluita, kuten TVUnetworks, joiden avulla TV-signaalia voi katsoa netin yli. MTV3:n edustajan mukaan Yhdysvaltalaiset palvelut toimivat sikäläisten TV-kanavien niille myymien, erityisten catchup-oikeuksien turvin. Rohkenen kuitenkin vahvasti epäillä tuota teoriaa ainakin TVUnetworksin kohdalla, sillä sen kautta voi katsoa lukemattomia muitakin kuin vain yhdysvaltalaisia kanavia; mm. aasialaisia, saksalaisia ja brittikanavia. Ja kun kerran TV-lähetys on napattavissa talteen ilmasta tai kaapelista TV-laitteilla, niin miksei se saisi olla napattavissa talteen verkosta nettiyhteydellä?
Suomessa tekijänoikeusjärjestöjen valta on kuitenkin perinteisesti vahva eikä YLEäkään helposti jyrätä. Toivon kuitenkin, että YLEn hallintojohtaja Jussi Tunturin täytyy hankkia TVkaistan torjumiseen ensin vähän perustellumpiakin kommentteja kuin "Ei tällaista voi tehdä, kyllä tämä on aivan selvästi kiellettyä" ja "ja siitä tulee kyllä suolainen lasku". ;)
Sillä välin toivon todella, että TVkaista pysyy pystyssä vielä ainakin jokusen kuukauden, jollei kauemmin. Ei sillä, etteikö TV-ohjelmaa tulisi kanadalaisestakin lähetysvirrasta ihan tarpeeksi, ja siihen päälle meillä on vielä Joostit, pari erinomaista videovuokraamoa ja kaikki muu ohjelmatarjonta, mutta kuriositeettina olen nauttinut viime ajat suunnattomasti siitä, että voin katsoa täältä käsin vaikka YLEn dokkareita, kun siltä tuntuu. Ja TVkaista on tällä hetkellä ainoa järkevä, kuvanlaadultaan jopa loistavan hyvä tapa saada suomalaista TV-tarjontaa katsottavakseen täällä valtameren toisella laidalla. MTV:llä, YLEllä ja Subilla on jo toki omia, erilaisia netti-TV -virityksiä sivuillaan, mutta ne eivät toimi. Kuva on pienessä selainikkunassa ja varsinkin YLEn palvelu ei käytännössä toimi kuin Windows-koneilla (jos niilläkään). Mac-käyttäjät, kuten minä, jäävät siitä paitsi.
Kenties TVkaistan takana oleva Hibox Systems onkin tehnyt TVkaistan eräänlaiseksi demoksi, mainokseksi, bisneksen kalasteluksi TV-yhtiöiltä? Jospa YLEllä innostuttaisiin hankkimaan heiltä suhteellisen yksinkertaista koodinpätkää uudeksi netti-TV-ratkaisuksi? Järkevästä ja hyvin toimivasta katselumahdollisuudesta olen aina valmis maksamaan, jos haluan palvelun itselleni saada. Toistaiseksi kuitenkin oikeuksien/oikeudettomuuden pelko taitaa, kuten tapahtui ensin musiikinkin nettimyynnin kohdalla, estää laillisia toimijoita perustamasta kunnollisia, oikeasti hyviä palveluita audiovisuaalisen viihdykkeen katsomiseen. Samaan aikaan sitten ihmiset latailevat laittomasti elokuvaa ja muuta matskua verkosta koneilleen, koska laittomasti kuvaa kerran saa ja vielä parempilaatuisena kuin mitä laillisesti. Äly hoi?
Sunday, January 20, 2008
Kuvia kuudelta kuukaudelta
Ensi kuussa tulee kuluneeksi kuusi kuukautta siitä, kun lähdin Suomesta, ja siksi keräsin Flickr-sivuilleni uuteen, erilliseen settiin muutamia kuvia koko tältä ajalta.
Torontosta lähti lumet ja talvi hetkeksi kokonaan, kun pari viikkoa sitten oli 5 päivää vesisadetta ja 15 astetta lämmintä, mutta nyt talvi on taas palannut. Tänään talsin kulmakauppaan kymmenen asteen pakkasessa ja hirmumyrskyltä tuntuvassa viimassa, joka tietenkin puhalsi vasten nassua. Eilen iltapäivällä, kun juoksin vajaan 20 kilometrin juoksulenkin yhdeksän asteen pakkasessa, ei viima ollut onneksi vielä yltynyt yhtä koviin lukemiin kuin tänään. Ilmoittauduin pari päivää sitten maaliskuun 30. päivä Hamiltonissa juostavaan 30 km:n juoksuun, ja vaikka pakkasessa ja viimassa juokselemisella voikin rehennellä jälkikäteen niin toivon, ettei maaliskuun lopulla tarvitse repiä kolmattakymmentä enää samanlaisessa kelissä kuin missä nyt juoksen.
Olen allekirjoittanut työsopimuksen konseptisuunnittelijan paikasta suuren mainostoimiston Toronton toimiston kanssa, ja nyt odottelen tuskallisen hitaan, 5 - 6 viikkoa kestävän työlupaprosessin etenemistä. Vasta sitten, kun viranomaiset ovat hyväksyneet uuden työlupani, voin oikeasti aloittaa työt uudessa pestissäni.
Torontosta lähti lumet ja talvi hetkeksi kokonaan, kun pari viikkoa sitten oli 5 päivää vesisadetta ja 15 astetta lämmintä, mutta nyt talvi on taas palannut. Tänään talsin kulmakauppaan kymmenen asteen pakkasessa ja hirmumyrskyltä tuntuvassa viimassa, joka tietenkin puhalsi vasten nassua. Eilen iltapäivällä, kun juoksin vajaan 20 kilometrin juoksulenkin yhdeksän asteen pakkasessa, ei viima ollut onneksi vielä yltynyt yhtä koviin lukemiin kuin tänään. Ilmoittauduin pari päivää sitten maaliskuun 30. päivä Hamiltonissa juostavaan 30 km:n juoksuun, ja vaikka pakkasessa ja viimassa juokselemisella voikin rehennellä jälkikäteen niin toivon, ettei maaliskuun lopulla tarvitse repiä kolmattakymmentä enää samanlaisessa kelissä kuin missä nyt juoksen.
Olen allekirjoittanut työsopimuksen konseptisuunnittelijan paikasta suuren mainostoimiston Toronton toimiston kanssa, ja nyt odottelen tuskallisen hitaan, 5 - 6 viikkoa kestävän työlupaprosessin etenemistä. Vasta sitten, kun viranomaiset ovat hyväksyneet uuden työlupani, voin oikeasti aloittaa työt uudessa pestissäni.
Monday, January 7, 2008
The nation's capital
It was my time to get a year older on the weekend, and we traveled up to Ottawa for my birthday. I hadn't ever been to Canada's capital before, and on this trip I not only got to see the O-town for the first time but also venture into Quebec, as we went for a late afternoon/early evening hike in the Gatineau Park, then beer in Hull and last, but not least, drinks in Helsinki. :)I liked it. Ottawa is, like I expected and had been told, a lot like other capital cities, which are not the biggest and most exciting city in the country - full of federal buildings, clean, a bit quiet and a bit dry, but I guess I'm starting to be of the age that I like the nice, clean and quiet, huh? ;)
Tuesday, January 1, 2008
Ja niin vuosi vaihtui (happy new year! :)
Hyvää alkanutta vuotta kaikille. Täällä kello oli vasta viisi iltapäivällä, kun ensimmäiset tekstiviestit puolen yön ylittäneestä Suomesta jo kilahtelivat kännykkääni.
Täällä vaihdoimme vuoden seitsemän tuntia myöhemmin ystävän 30-kerroksisen kerrostalon katolla shampanjan ja tähtisädetikkujen kera. Öinen lumisade puki maan valkoiseksi ja kävelymatka metroasemalta kotiin kolmen aikaan aamuyöllä taittui narskuvassa nuoskalumessa.
En ole ainakaan vielä asettanut juuri odotuksia tälle vuodelle - katsotaan, mitä tuleman pitää. Tein vain muutaman, yksinkertaisen uuden vuoden lupauksen: otan enemmän aikaa musiikin teolle kellaristudiossani ja pidän enemmän yhteyttä kaikkiin ystäviini, niin vanhoihin kuin uusiinkiin. Teitkö itse lupauksia, ja miten vuotesi vaihtui? Onko Helsingissä yhä musta, lumeton maa?
Täällä vaihdoimme vuoden seitsemän tuntia myöhemmin ystävän 30-kerroksisen kerrostalon katolla shampanjan ja tähtisädetikkujen kera. Öinen lumisade puki maan valkoiseksi ja kävelymatka metroasemalta kotiin kolmen aikaan aamuyöllä taittui narskuvassa nuoskalumessa.
En ole ainakaan vielä asettanut juuri odotuksia tälle vuodelle - katsotaan, mitä tuleman pitää. Tein vain muutaman, yksinkertaisen uuden vuoden lupauksen: otan enemmän aikaa musiikin teolle kellaristudiossani ja pidän enemmän yhteyttä kaikkiin ystäviini, niin vanhoihin kuin uusiinkiin. Teitkö itse lupauksia, ja miten vuotesi vaihtui? Onko Helsingissä yhä musta, lumeton maa?
Subscribe to:
Posts (Atom)