Ensimmäinen vuosi

Eilen tiistaina, 12.8. tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun muutimme Kanadaan. Kun ajattelen, miten tuoreilta kaikki muistot tältä vuoden ajalta ja myös ajalta ennen Kanadaan tuloa vielä tuntuvat, vaikuttaa vuosi lyhyeltä ajalta. Se on mennyt nopeasti. Mutta toisaalta tähän vuoteen Torontossa on ehtinyt mahtua monenlaista: kaksi eri työpaikkaa ja kaksi eri asuntoa, joista toiseen muutimme vasta pari viikkoa sitten. Niin ajatellen vuosi tuntuu pitkältä ajalta.

Osa asioista turhauttaa täällä vieläkin, osaan on nyt jo tottunut, ja osasta asioista olen täällä aina pitänyt. Ystäviä, vanhempia, turvallisia pyöräteitä, rauhallisia katuja ja tehokasta joukkoliikennettä on Suomesta tietysti edelleen ikävä. Mutta Toronton värikkyydestä ja siitä, miten ihmiset sitä arvostavat, pidän edelleen vähintään yhtä paljon kuin olen aina siitä pitänyt.

Kenties muutaman vuoden päästä asumme jälleen Suomessa. Silloin, kun asuin vielä Helsingissä ja mietin tänne muuttoa, pyrin päättämään itselleni - tietäen, että kotimaan vaihtaminen on kova haaste kenelle tahansa - että hammasta purren jätän tyypilliset maahanmuuttajan purnaukset sivuun heti alusta alkaen ja pyrin keskittymään siihen, mitä täällä voin arvostaa ja mistä voin nauttia. Se päätös ei ole ensimmäisen vuoden aikana kuitenkaan pitänyt. Nyt, kun oloni on ajan kuluessa täällä hieman tasaantunut, pyrin taas pitämään paremmin kiinni tuosta ajatuksesta. Keskityn nauttimaan tästä kokemuksesta niin kauan kuin tätä kestää. Niin ainakin suunnittelen nyt taas.

Ja toisaalta, ensi jouluksi ja uudeksi vuodeksi tulemme käymään Suomessa. Silloin voin taas hetken aikaa ajella nopeilla ja tehokkailla ratikoilla (Torontoon verrattuna), tavata kaikki kaverit ja perheen ja nauttia yleisesti ottaen tehokkaammasta, siistimmästä ja paremmasta infrastruktuurista. ;) Ja sitten palata taas Torontoon, jossa osaan kenties taas arvostaa täältä löytyviä asioita uudella tavalla sen jälkeen, kun olemme käväisseet Suomessa muistelemassa.