Niin paljon "ystävällisempiä" (suhteellinen käsite, siksi lainausmerkeissä), kohteliaampia ja sosiaalisempia kuin monet kanadalaiset yleistäen sanottuna ovatkin suomalaisten hieman yrmeään enemmistöön verrattuna, niin on ainakin yksi henkilö ja ammatti, joka tuntuu Kanadassa olevan paljon yrmympi kuin Suomessa. Se on ruokakaupan kassa, siis se kaikkien tuntema kaupan täti tai setä.
Suomessa kaupan täti tai setä sanoo aina "hei" kassalle tullessa, joskus juttelee muutakin. Yhtä säännönmukaisesti kanadalaisen ruokakaupan kassa ei sano "hei", ja usein ei sano mitään muutakaan, ei edes kiitä maksusta. Kaupan kassoilla on toki pienet palkat täällä, mutta eivät ne ole suuret Suomessakaan, eikä kai palkan niukkuus voi olla syy ainaiseen puhumattomuuteen?
Joskus törmään täällä harvinaisiin poikkeuksiin, mutta yleisesti ottaen ruokakaupan kassankäyttäjä jättää puheet minimiin ja tervehdystä on turha odottaa. Tämä pätee kummallisesti vain markettien kassoihin ja isoihin kauppoihin kuten Home Depot, sillä pikkuliikkeissä kyllä on yleensä aina hyvin ystävälliset ja puheliaat kauppiaat.
Toinen erilaisuus täällä on se, että siinä missä Suomessa kaupan täti voi olla myös setä, niin täällä ruokakaupan kassanvartijuus on äärettömän naisvaltainen ala. Täti on aina täti.
Wednesday, November 7, 2007
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment