30 kilometriä, 2 tuntia, 44 minuuttia, 53 sekuntia ja 10 varvasta

Kaikki muistavat varmaan tilanteita, joissa joku on sanonut, että nyt on pakko. Itse olen yrittänyt soveltaa omaan elämääni ajatusta, että mitään muuta ei ole pakko tehdä kuin sitten joskus lopussa viimeksi kuolla. Kaikkeen muuhun voi vaikuttaa omilla valinnoillaan. Osa valinnoista vain on vaikeampia kuin toiset.

Viime sunnuntaina ei ollut mikään pakko juosta. Eikä varmasti ollut pakko juosta kolmeakymmentä kilometriä paljasjaloin. Mutta juoksin silti. Juoksin 30 kilometrin kisan yhdessä tuhansien muiden juoksijoiden ja kävelijöiden kanssa Hamiltonissa. Sää oli aurinkoinen, mutta viimainen. 20 kilometrin jälkeen alkaneissa ylämäissä tuuli pieksi välillä vasten kasvojakin. 28 kilometrin kohdalla tunsin ainoan kerran, että nyt voisin jo lopettaa. En jaksa enää rääkätä jalkojani. Mutta jaksoin silti. 29 kilometrin merkillä tiesin, että teen sen, ja valkoinen Copps Coliseum -stadioni, jolle juoksu päättyi, häämötti näköpiirissä koko viimeisen kilometrin suoran. En lähtenyt kisaan tavoitellen erityistä aikaa, vaikka arvelinkin, että 2 tuntia 50 minuuttia siihen suunnilleen menee. Aikani oli lopulta 2:44:53.0, eli juoksin matkan nopeammin kuin osasin arvata.

Kerrottakoon myös, etten ihan 100-prosenttisen paljasjaloin juossut, vaan jalassani oli Vibram Fivefingersit. Ne antavat saman tuntuman kuin paljasjaloin juokseminen, mutta ohut kumipohja suojaa jalkapohjia teräviltä kiviltä ja muulta maassa makaavalta. Uskallan olettaa, että olin Hamiltonissa ainoa, joka juoksi ilman lenkkareita, vaikka maailmalta kyllä löytyy muitakin Vibrameissa juoksevia ja he ovat juosseet minua paljon pidemmällekin.

En ollut päivän ainoa juoksija eikä tämä ollut vielä edes täysi maratoni, vaan "vain" kaksi kolmasosaa siitä, mutta perkele, pistäkää itse perässä. :) Olo on nyt mainio.

Ran the 30k in 2:44:53.0, barefooted

On Sunday I ran the 30 kilometer Around the Bay Road Race in Hamilton. It took me 2 hours and 44 minutes, 53 seconds to cover the flat, then rolling 30 k in sunny but windy weather with thousands of other runners and walkers.

It was the first time I ran a road race, and I did it in my Vibram Fivefingers, aka almost barefooted. Along the way and even before the race start I got several compliments on my choice of "shoes." Some could not believe I was going to run the race in those, and some were interested in buying a pair themselves. A bit after 20 kilometers of running, a young runner that I had just passed sped up to catch me and said "that's gotta hurt!" "It doesn't. I love it," I replied.

By 28 kilometers, it did hurt. That was the only time when I thought of not making it to the finish line. But with only 2 more kilometers to go, I knew I was going to make it. The last 1,5 kilometers were euphoric. I wasn't going for a time, really, just thought that I would probably do it in about 2:50. At 20k I saw my time was around 1:44 and realized that I'm doing even better than I expected.

Kolmenkympin sunnuntai

Takanani on aika surkea viikko siinä suhteessa, että kaikki aika on mennyt töiden tekoon ja yöunet ovat jääneet lyhyiksi, mutta tulevana sunnuntaina juoksen joka tapauksessa 30 kilometrin juoksukisan Hamiltonissa. Aloitin tammikuun loppupuolella postaamaan Nike+:lla tallentamiani juoksutietoja omaan blogiinsa nimeltä Juoksut. Nike+ on reistaillut välillä enkä ole saanut ihan jokaista harjoitusjuoksua talteen, mutta useimmat kuitenkin.

Hamiltonin kisan viimeiset viisi kilometriä on kuulemma armotonta ylämäkeä ja kun kisa on näin aikaisin keväällä, niin juoksupäivälle saattaa sattua vielä huono sää, pureva vastatuuli ja pahimmassa tapauksessa vaikka lumisadekin. Olen päättänyt juosta kisan Fivefingerseissäni eli käytännössä liki paljasjaloin. Viimeinen vitonen menee siis vähän hammasta purren, mutta lopussa saapuminen suurelle Copps Coliseum -stadionille ja kisan päätös varmasti palkitsevat.

What can you buy with your money?

The most recent global UBS Prices and Earnings Survey (2008 update) shows that Helsinki is the 7th most expensive city in the world BUT average wage levels in Helsinki are also the 8th highest in the world. Toronto is only the 19th most expensive city in the world but the average wage levels here fall way below Helsinki, most European cities and some major cities in the US.

What that means is that, according to the survey, the average domestic purchasing power in Helsinki is way higher than in Toronto. The same applies to most cities in the Euro zone vs. TO. People in Helsinki have the 10th best purchasing power in the world, whereas Torontonians are number 20. And that's including rent. You get paid so much better in Helsinki that you can afford more than here in Toronto, even though nominal prices here are lower. The best average purchasing power in the world is in Copenhagen, Zurich and Berlin (Berlin is interesting, too, because prices there are lower than in Toronto, but people there still earn more and get more benefits than in Toronto, enabling them to buy more).

Pääsiäistä

Hyvää pääsiäistä kaikille. Täällä Ontariossa pääsiäinen tarjoaa vain yhden vapaapäivän, pitkäperjantain. Maanantai ei ole Ontarion provinssissa virallinen vapaapäivä, jotta "Kanadan talouden pyörät pysyvät pyörimässä" (muutenhan ne pysähtyisivät), vaikka jotkut liittovaltion työntekijät saavatkin maanantainkin vapaaksi.

Pitää kuitenkin olla tyytyväinen siihen, mitä saa, ja otinkin perjantain rennosti kirjoittamalla lopputyötäni IPTV:stä (nakutan tänä keväänä vihdoin valmiiksi medianomin paperini) ja työstämällä musiikkiani. Ulkona on kauniin keväinen auringonpaiste, vaikkeikaan vielä kovin lämmin. Toivottavasti sää lämpenee nopeasti, jotta ensi viikonlopulle, jolloin juoksen 30 kilometrin juoksukisan Hamiltonissa, on lumettomat kadut. Ei haittaisi, vaikka voisin juosta osan kisasta t-paitasillani, vaikkenkaan usko, että todellisuudessa sää ehtii lämmetä ensi viikonloppuun mennessä ihan niin paljon.

Olen ollut uudessa työssäni nyt kaksi viikkoa, ja se on melkoista kaaosta. Touhussa ollaan selkeästi jäljessä sitä tasoa, mihin olen tottunut. Mutta parempi työnkin kohdalla nyt ottaa se, mitä saa, ja olla ainakin hetken aikaa onnellinen uudesta pestistä.

Finally

I finally got a positive reply to my LMO/work permit application today, and can start my new job soon. I will work as Information Architect for Publicis. Phew... It feels really great to get to turn a new page in my life here, finally. Now I'm off to put on some good music, open a bottle of something and maybe do a little dance move in the basement studio.

The drive test story continues

After failing my road test, I sent a complaint to the drive test center, saying I don't dispute the result of the test (because I didn't think trying to argue about that would've got me anywhere anymore at that point), but complaining about the examiner's conduct and the fact that he had told me to speed on the highway.

The first reply I got was a poorly written, cut/paste style letter, which promised no solution to my complaint. So I complained again, and another person replied with a better written letter, but with no solution. They didn't see anything wrong with the examiner's conduct.

Next I took it to the area manager, and a couple days later he called me. He was very professional and polite, and offered to arrange another road test for me at a time and date I choose myself, and he himself will personally examine the test.

I took the test last Tuesday, passed and got my G2 license. Now I can drive again, the license is valid for the next 5 years, and that's well enough for me and the time I'll spend here. Case closed, and I feel better now. :)