New York

Ensimmäiset viisi kuukautta New Yorkissa tuntuvat menneen nopeasti. Työ ei ole ihan sitä, mitä toivoin/odotin. Perusasetelma on kyllä kunnossa ja oma roolini vahva, mutta asiakkaamme on hankala, byrokraattinen ja tehoton, ja oma projektinhallintamme ontuu. Työpäivät venyvät käsittämättömän pitkiksi ja työ on usein turhauttavaa.

Mutta kaupunki - New York - on parhaimmillaan suurenmoinen ja huonoimmillaankin vain hieman liian suuri, vilkas ja rasittava. Asumme Brooklynissa, jossa pääsee mukavasti pakoon Manhattania. New Yorkilla on selvästi sitä, mitä eurooppalaisillakin kaupungeilla on ja Torontolla taas monesti ei, eli kaunista, hoidettua arkkitehtuuria, toimiva joukkoliikennejärjestelmä, kauniita julkisia tiloja ja paikkoja, sekä tiettyä arvokkuutta. Amerikkalaisen järjestelmän huonot puolet, lähinnä terveysvakuutusjärjestelmä, toki vaivaavat mieltä välillä, mutta ideologisesti New York on aika kaukana keskilännestä. New York on historialtaan hollantilainen kaupunki, suuri sekoitus kaikkia tälle mantereelle saapuvia, ja mieleltään monin tavoin lähempänä Pariisia, Lontoota ja Berliiniäkin kuin Dallasia tai Detroitia. Kunhan työt pysyvät jollain tapaa ruodussa eikä kohdalle satu mitään ikäviä yllätyksiä, niin täällä elää aikansa oikein mielellään.

Muutto New Yorkiin

Kuten olet saattanut Facebook-statuksestani jo aiemmin lukea, niin olemme muuttamassa New Yorkiin. Minulle alettiin tarjoamaan sieltä houkuttelevaa työpaikkaa jo viime joulukuussa, ja siitä asti asia on sitten pikkuhiljaa edennyt. Moneen otteeseen olemme miettineet, lähdemmekö sinne, ja minulle oli tarjolla myös useita uusia duunipaikkoja täällä Torontossa. New Yorkin paikan houkutus (Interaction Design Director R/GA:lla) vei kuitenkin voiton.

Nyt olen juuri palannut Ottawasta USA:n konsulaatista työviisumihaastattelusta, ja muuttopäiväksi on jo valittu 1.6. Ja nyt, kun lähtö on jo siis aika peruuttamaton, se hieman pelottaa ja arveluttaa. Tämän kevättalven ja kevään kuluessa olen vihdoin alkanut kokemaan oloni Torontossa todella mukavaksi, ja mietin, teenkö virheen lähtemällä pois juuri nyt. Suunnitelmamme on, ettemme viivy New Yorkissa kuin kenties vuoden tai korkeintaan kaksi, minkä jälkeen voimme palata Torontoon (tai lähteä Suomeen, jos todella siltä alkaa tuntua), mutta tiedän hyvin, että lähdön jälkeen paluu on aina vaikeampaa. Vaikka olisinkin missannut sillä todella mahtavalta vaikuttavan position ja työpaikan, niin muuten olisin kyllä nyt voinut hyvin jäädä Torontoonkin.

Mutta katsotaan... Nyt kun meillä on vielä mahdollisuus yhteen uuteen seikkailuun, niin lähdetään sille ja tehdään sitten vuoden päästä uusia päätöksiä. USA:n puolelle en ole koskaan hinkunut enkä koskaan sinne luullut päätyväni, mutta R/GA on tällä hetkellä ehdoton ykkönen tämän mantereen digitoimistoista ja New Yorkilla on kyllä puolensa kaupunkina.

Päivittelen tänne kuulumisia muutaman kuukauden sisällä, kun muutto on ohitse ja elämä New Yorkissa alkanut.

Lisää kevättä

Kesä veti täällä käsijarrua ja viime perjantaina tuli minuutin ajan taivaalta luntakin, joka sitten myöhemmin muuttui vartin mittaiseksi raekuuroksi. Sen jälkeen on taas lämmennyt, mutta ei parin viikon takaisiin hellelukemiin, vaan normikeväisiin 14 asteen lämpöihin ja auringonpaisteeseen. Kelpaa tämäkin.

Tavoittelen tänä suvenakin juoksevani ainakin yhden marathonin, mutta johtuen muista kuvioista en ole vielä voinut ilmoittautua varmuudella millekään juoksulle. Enpä ole harjoitellutkaan vielä ihan marathon-mallilla, vaan pitänyt juoksuni lyhyempinä, maksimissaan 15 kilometrissä. Kunnon treeni vaatisi taas viikottaisia 20-25 kilsan pyrähdyksiä ja n. 50-60 kilometrin kokonaismatkaa joka viikko.

Grillikausi sen sijaan alkaa olla pääsemässä parhaaseen vireeseensä ja nykyisen asuntomme takaterassi, vaikka toki onkin pienempi kuin edellisen kämppämme takapiha, sopii ruoan käristelyyn mainiosti. Siinä kai ne kuulumiset tällä kertaa... Loppuun suositus: http://www.thesixtyone.com/ on erinomainen paikka löytää uutta musiikkia. Käyttöliittymä on kekseliäs, vaikkakin vielä hieman buginen.

On ilmoja pidelly

Näyttää olevan niin, että kun itäisellä puolella pohjoista pallonpuoliskoa hytistään kylmästä, niin täällä läntisellä puolella asiat ovat päinvastoin: Kanadassa on juuri päättymässä kaikkien aikojen lämpimin ja kuivin talvi. Keskilämpötila oli 4 astetta normaalin yläpuolella koko maassa.

Niinpä kevätkin pukkaa tänne aikaisin: viime viikolla elohopea kohosi parhaimmillaan 19 asteeseen. Korkkasin grillauskauden takaterassilla. Tai jos tottaa puhutaan, niin en korkannut, sillä olin pari kertaa grillaillut keskellä talveakin. Lunta ei käytännössä tullut pysyvästi tänne koko talvena ja vettäkään ei juuri ole satanut, eli koko talvi on sujunut pyöräilijän kannalta erinomaisessa säässä. Uskon kuitenkin ilmastonmuutokseen enkä siksi pidä tällaisia poikkeuksellisia talvia, olivat ne sitten poikkeuksellisen kylmiä tai kuumia, kovin hyvänä merkkinä.

Viime aikoina - aika pitkään jo - elämä on maistunut, työn tylsyyttä lukuun ottamatta, oikein hyvältä. Meillä on kaunis asunto ja lähinaapurustomme, Bloorin ja Ossingtonin kulmat, ovat mitä parhainta seutua. Torontolaisten positiivisuus, ystävällisyys ja monenkirjavuus ovat hienoja asioita, joita en ihan samassa mittakaavassa Suomessa saisi. En ainakaan lama-Suomessa. ;)

Oho, mutta Suomi-uutisista pisti silmääni, että takavuosien legendaarinen MoonTV aloittaa jälleen... Nyt verkko-TV:nä. Jyrkistä tuttu Tea Khalifakin palaa kuulemma ruutuun. Mahtavatkohan sallia MoonTV:n katselun täältä Kanadasta käsin, vai blokkaavatko muut kuin Suomi-IP:t?

Uudelle vuosikymmenelle

Joka sukupolven ihmisillä lienee ollut yksi vuosikymmen, joka jää loppuiäksi mieleen Sinä Vuosikymmenenä. Siitä Vuosikymmenestä tuntuu sen jälkeen aina kuluneen vain hetkinen aikaa, vaikka todellisuudessa Se Vuosikymmen olisikin päättynyt jo useita kymmeniä vuosia sitten. Se Vuosikymmen on se, jolloin elämässä tapahtui eniten sellaista, joka muokkasi sitten koko loppuelämää: silloin pariuduttiiin, matkustettiin, aloitettiin ja rakennettiin uraa. Se vuosikymmen alkoi vähän alta parikymppisenä ja päättyi jonnekin kolmenkympin jälkeen. Silloin oli eniten energiaa juhlia, nauttia elämästä tavoilla, jotka lapsena eivät olleet mahdollisia ja vanhempana tuntuivat monesta jo liian rämäpäisiltä, vaivalloisilta tai sopimattomilta.

Omalla sukupolvelleni se vuosikymmen alkoi jostain 90-luvulta ja jatkui uuden vuosituhannen ensimmäiseen, nolla-alkuiseen vuosikymmeneen. Mihin se katosi? Vastahan se oli? Vuosituhannenvaihteenkin muistan vielä kirkkaasti kuin toissaillan.

Nyt on 10-luku. Sata vuotta sitten, edellisellä 10-luvulla, upposi Titanic, käytiin ensimmäinen maailmansota ja Venäjällä kumottiin valta, mutta myös keksittiin vetoketju, ruostumaton teräs ja moderni leivänpaahdin (siihen asti leipä oli siis paahdettu epämodernisti). Radio alkoi yleistyä uutena sähköisenä massamediana.

Tältä uudelta 10-luvultakin mieleen tulee helposti monta räjähdysherkkää asiaa. Mutta toivottavasti elämästä muistetaan myös nauttia. Internet on meidän kymmenlukumme radio, kun taas leipää paahdetaan edelleen sata vuotta vanhalla tavalla. Onnellista uutta vuosikymmentä kaikille!

Marraskuu

En ainakaan vielä suostu myöntämään, että tämä blogi olisi unohdettu, kuollut tai kuopattu. Elämä vain on ollut niin kiireistä (tai olen ollut laiska), että tänne kirjoittaminen on jäänyt sivuun useaksi kuukaudeksi. Sillä välin olen kyllä kirjoittanut toiseen blogiini, laittanut kuvia Flickriin ynnä muuta.

Mitä kaikkea onkaan tapahtunut sitten elokuun, kun tänne viimeksi kirjoitin... Syyskuun lopulla juoksin Torontossa kesän toisen täyden maratonini. Sen jälkeen olenkin antanut varpaankynsilleni aikaa parantua ja jättänyt juoksun vähemmälle, vaikka muutaman lenkin olenkin kipaissut viime viikkoina. Töissä on ollut kiireistä viimeiset pari, kolme kuukautta ja on varmaan vielä joululomaan asti ainakin. Olen ollut pari kertaa työn puolesta matkoilla Charlottessa Pohjois-Carolinassa ja viime viikonlopun olimme Saskatchewanissa sukulaisissa. Lokakuun alussa käväisimme New Orleansissa niin ikään sukulaisten vuoksi, ja hankimme toisen kissan löytökodista pari kuukautta sitten. Ja siinä varmaan olikin tärkeimmät... Pikapäivitys elämästäni.

Itärannikko

Liki 2500 kilometriä, kymmenen päivää, Nova Scotia, Prinssi Edwardin saari ja Cape Breton ovat takana. Loma oli erinomainen ja siltä kertyi kymmenittäin.... er, sadottain kuvia, joista osaa voit katsoa tarkemmin Flickrissä. Suosittelen Kanadan itärannikkoa kaikille matkailullisille ja matkailumielisille henkilöille. Kaunista!