Rock me mama like a southbound train

Palasimme viime sunnuntaina reilun viikon lomamatkalta Yhdysvaltain eteläosista. Matka päätti lähes tasan seitsemän vuotta kestäneen taukoni USA:n matkoissani ja oli ensimmäinen vierailuni George W. Bushin hallitsemaan Amerikkaan.

Ensisijainen syy matkallemme oli Careyn serkun häät San Antoniossa, Teksasissa. Pitkän espanjalais-/meksikolaisaikojen historian omaava San Antonio on kulttuuriltaan aika erilaista Teksasia kuin Dallas tai Houston - onneksi. Kaupungin vanha keskusta on kaunis, hyvin hoidettu ja mielenkiintoinen, vaikkakin kumman hiljainen ja pieni liki 2 miljoonan asukkaan kaupungin keskipisteeksi. Keskustan pienuus viittaa siihen, että San Antonio, kuten muutkin yksityisauton varaan rakennetut pohjois-amerikkalaiset kaupungit, on levittäytynyt laajalle alueelle ja kasvaa entisestään. Joukkoliikenne on muutamia harvakseltaan ajettavia bussilinjoja lukuun ottamatta olematonta.

San Antoniossa perheen kanssa kului rutkalti olutta, margaritoja ja raskasta ruokaa. Hyvän mutta rasvaisen ruoan määrä vain kasvoi, kun suuntasimme kohti New Orleansia viiden Teksasissa viettämämme päivän jälkeen.

Ajomatka San Antoniosta New Orleansiin Louisianaan kesti yhdeksän tuntia. Kuten San Antonio, ei ranskalaisten perustama ja sitten espanjalaisten hallitsema New Orleanskaan ole todellakaan tavallisinta USA:ta. Katrina- ja Rita-hirmumyrskyjen tuhojen jälkiä löytyy yhä kaupungista, eikä myrskyjä edeltäneestä väestöstä ole kaupunkiin palannut vieläkään kuin arviolta 65 prosenttia, mutta päällisin puolin kaupunki on jo korjattu ja bourboninlemuinen French Quarter keskittyy taas olennaisimpaan eli turistilaumojen huvittamiseen. New Orleans on kaikin mahdollisin tavoin osa mielenkiintoisinta Amerikanmaata - ranskalaisaikojen vanhoilta hautausmailta ghettoihin, tulvavesijäämiin, Euroopasta muistuttavaan rakennusarkkitehtuuriinsa, voodoohon ja alligaattorisoihin. Köyhyys ja yhä edelleen jatkuva väestön kahtiajako mustiin ja valkoisiin, köyhiin ja rikkaisiin, pitää New Orleansin yhtenä väkivaltaisen Amerikan väkivaltaisimmista kaupungeista, mutta arkipäivän todellisuus ei onneksi silti yllä aivan rikoslegendojen tasolle. Kaupungilla voi liikkua ihan turvallisesti.

Niin paljon kuin näistä epätyypillisistä Amerikan osista ja kuumasta säästä nautinkin, ei sen paremmin Teksasin puolella kuin Louisianassakaan voinut tietenkään välttyä Yhdysvaltain stereotyyppisemmiltä puoliltakaan. Menomatkalla Atlantan lentokentällä hätkähdytti ensimmäisenä se, miten käsittämättömän militaristinen yhteiskunta USA on. Atlantan lentokentän kaikilla terminaaleilla on armeijateema, Vietnamin sodan veteraanien kuvat koristavat terminaalihallien käytäviä ja "Army Strong, Go Army"-reppuja kantavat sotilaat parveilevat KFC:n tiskillä. Buffalosta Louisianaan parkkihallin kokoisia USA:n lippuja näkyy kaikkialla tienposkessa, useimmiten valtavien autoliikkeiden pihoilla, ja osa lipuista on likaantunut ja rispaantunut tuulessa vuosien varrella. Se ei tunnu amerikkalaista patrioottia haittaavan. Teksasia koristavat ristit ja raamatunlainaukset ja Louisianaan johtavan valtatien varrella on toinen toistaan kummallisempia, hartaiden seurakuntalaisten lahjoitusvaroilla paisuneita kirkkoja ja uskonlahkoja.

Kuvia ja muutama videoklippi matkalta nyt Flickrissä.

Bells on Bloor

Bells on Bloor

Sunday night

Victorian pitkä viikonloppu

Vappu meni duunissa, mutta onneksi Victoria Day - menneen Victoria-kuningattaren ja tämän hetkisen Britannian ja Kanadan kuningattaren Elizabeth II:n yhteinen syntymäjuhla - tuo toukokuulle yhden lomapäivän, joka on ensi maanantai, 19. toukokuuta. Työnantajani lätkäisee päälle yhden ylimääräisen vapaapäivän tälle perjantaille, eli tänään istun nyt sitten kotona alushoususillani kuunnellen musiikkia häiritsevän kovalla. Tai istuisin, jos en olisi parhaillaan flunssassa. Kunnon työntekijä sairastaa lomallaan.

Jos kurkkukipu ja nenävuoto huomiseksi yhtään hellittävät eikä koko päivää sada (viikonlopuksi on luvattu pelkkää "vappukeliä" eli sadetta ja reilun 10 asteen lämpötiloja) niin isken käteni multaan pihapiirissä (valtava puutarhani koostuu parista kukkapenkistä talon kulmassa ja asfaltoidusta takapihasta), jonka jälkeen palkitsen itseni grillauksella takapihan terassilla. Sunnuntain väännän musiikkia kellarissa, grillaan taas ja käyn salilla sekä juoksulenkillä. Maanantaina voisin käydä High Parkissa, jos sade on hellittänyt.

Facts about Canada

* 15.1% of children in Canada were living in poverty in 1989, the year MPs of all parties pledged to end child poverty by 2000. By 2006, the rate of child poverty had risen to 17.7% - almost 1.2 million children. Of the 753,458 Canadians who obtained food from a food bank in 2006, 41% were children.

* In 2005, the highest 20% of Canadian families owned 69.2% of the country's net worth, while the poorest 40% owned just 2.4%.

* In most Western European countries, low-paying jobs comprise between 8% and 12% of the total. In Canada, they now make up 21% of all jobs.

* With only 214 doctors per 100,000 people, Canada stands at 54th place in the world. A recent poll revealed that over 2 million Canadians have tried and failed to find a family doctor during the previous year. Canada now has about 33% fewer doctors per capita than other OECD countries.

* Canada's overall environmental performance is far behind other OECD countries, ranking 28th out of 30. A 2005 international study ranked Canada 126th among 141 countries in reducing its pollution leve. With just 0.5% of the world's population, Canada emits 2% of humanity's greenhouse gases.

* In social spending as a percentage of GDP, Canada is in 25th place among 30 major industrial nations.

* At the same time, Canada ranks only 109th in the world in voter turnout.

These numbers caught my eye in the latest CPPA Monitor magazine, and they're from Mel Hurtig's new book "The Truth About Canada".

Hyvää Eurooppa-päivää

Juhlin perjantaista Eurooppa-päivää, siis Euroopan Unionin syntymäpäivää, menemällä töiden jälkeen työkavereiden kanssa kaljalle (join eurooppalaista olutta) ja jatkamalla sen jälkeen parin kaverin kanssa meille kellaristudiooni musisoimaan. Työkaverini soitti eurooppalaisperäistä instrumenttia (säkkipilliä), minä soitin rumpukonetta ja toinen työkaverini istui eurooppalaistyylisellä sohvallamme. Jamittelun päätyttyä ja työkavereiden lähdettyä nukahdin Euroopassa suunniteltuun sänkyyni.

Yksi juoksu lisää

Juoksin tänään kymmenen kilometrin Sporting Life -juoksukisan Torontossa. Oma aikaisempi ennätysaikani kympiltä alittui neljällä minuutilla, mikä oli mukava bonus, vaikken erityistä aikaa varsinaisesti tavoitellutkaan. Juoksu oli helppo pyrähdys pääosin alamäkeä Yonge-kadun yläpäästä alas CN Towerille. Harmi vain, ettei ilma ollut ihan yhtä lämmin ja aurinkoinen kuin mitä olin etukäteen haaveillut. Aamuvarhaisella juoksuun valmistuessa oli liki kylmä, ja juostessa alkoi hiki nousta pintaan vasta puolimatkan jälkeen. Tulokset juoksustani ovat täällä.