Ei koskaan kesäloma

Tänään oli kesän ensimmäinen päivä. Tai ainakin siltä se tuntui shortsit jalassa takapihalla ja pyörän päällä matkalla High Parkiin katsomaan kirsikkapuiden kukintaa. Jo tätä ennen ilmassa vihdoin tuntunut kevät on tuonut mieleen jokavuotiset muistot ja ajatukset. Siitä, miltä kesä tuntuu. Pitkät päivät ja keskiyön aurinko, jota ei täällä ole.

Kanadalaisella ei ole koskaan kesäloma. Toki täälläkin moni ottaa kesällä jossain vaiheessa vapaata, mutta ei välttämättä. Osa menee mökille Torontosta pohjoiseen, mutta monella ei ole siihen varaa eikä se kuulu perinteisiinkään. Kun vuodessa on tyypillisesti vain 2-3 viikkoa lomaa, ei siitä välttämättä riitä aina kesäksi. Yhtäkestoista, useamman viikon yleistä kesälomaa ei täällä tunneta. Ei ole juhannusta, jolloin lomakausi alkaa, eikä ole heinäkuuta, jolloin kaupunki hiljenee liki kokonaan. Ei lennetä muille maille reissaamaan saatika edes oteta viikkoa pidempää yhtäjaksoista taukoa töistä. On vain kuumia, pimeitä kesäöitä, barbecue-juhlia ja muutama kolmen päivän viikonloppu.

Ei sillä, ettenkö arvostaisi ja nauttisi noista kaikista. Mutta sitä kesälomaa, kunnon paussia, kaipaan aina ja kovasti.