Hyvää joulua // happy holidays

On aika pitää viikko lomaa ja suunnata länteen, Edmontoniin... Takaisin Torontossa taas 30.12. Hyvää joulua ja loistavia lomapäiviä kaikille!

Lead or get out of the way

"After the global climate summit in Bali went into an unscheduled 13th day of talks, the United States said it would not accept the statement as it wanted developing countries such as fast-growing China to make tougher commitments.

The senior US negotiator, Paula Dobriansky, was loudly booed by other delegations, and a US environmental activist representing Papua New Guinea said to rousing cheers: “If you’re not willing to lead, please get out of the way.”

The response, and a threat by German Environment minister to directly involve the German Chancellor Angela Merkel, seemed to do the trick.

After repeated verbal lashings, Dobriansky again took the microphone and said that Washington would “go forward and join consensus,” to the cheers of the conference."

"Leadership is not stubborn backwardness. It is also not the exclusive domain of superpowers like the US, Russia, China, and India or G8 nations like Canada. It is a brave clarion call like the one made by Kevin Conrad of little Papua New Guinea."

Sources:
Carbon Planet
Creative Generalist
Pantagraph

It has become clear that it's the European Union that leads the climate talks, while the US, Canada and Japan actively get in the way. And (as always) no one, not even the EU, is doing as much as they really could and should to help the poor.

Get on your bike

Winter's good and Christmas is always nice, but I can't wait to get to ride my bike again...

Great article

Now here's a great, very detailed and accurate look at some differences between Finnish and Canadian society. The article focuses on the forestry industry but gives a good look at the differences between Canada's and Finland's approach to business, education, society, etc. in general:
http://www.reportonbusiness.com/servlet/story/RTGAM.20071127.rmtimber1127/BNStory/specialROBmagazine/home

The storm of the century? ;)

Meteorologists started giving their warnings on Thursday about the "massive" winter storm "battering much of Ontario and large parts of Quebec" and drivers were advised to stay home last night.

Carey and I got on the road however, because we had two parties to go to, first a fabulous Indian dinner at friends' house and then Alex Smoke. We figured that getting a taxi would be difficult in the storm and so we got a Zipcar so that we could do the driving ourselves. And it was all okay, despite the fact that none of the streets were plowed last night.

The "storm" is still "battering" the city now on Sunday night, and we've got about, umm, 20-25 centimeters of snow so far, but I would hardly call it the kind of "natural disaster" the media and the city here want to call it... Sure, it's a lot of snow, some gusty wind, and -10 degrees, but that's just winter. It's amazing to see how ill-prepared this city is to deal with something that happens pretty much every year. There are still very, very few plow trucks on the streets and instead of plowing and using gravel to fix the icy roads, people here use hundreds of kilos of salt every day to try and melt the ice. It's disgusting how big the piles of salt are on the sidewalks.

It's also interesting to see how many people now seem to think they can laugh at the talk about global warming, because the weather is temporarily quite cold. If someone's got cancer, but he's having a better day, would you immediately claim that the cancer's gone? ;)

Here's a good answer to the climate change skeptics I found online:
"Some of the greatest changes will be felt in Central Canada, says Andrew Weaver, an atmospheric scientist at the University of Victoria’s earth and ocean sciences school. "One of the misconceptions," he notes, "is that global warming means a slow, steady change in temperature. That is frankly not the issue. What will impact people most is the frequency of extreme events." Toronto’s Storm of '99, like Montreal’s Ice Storm of the Century and Winnipeg’s Great Flood, could well turn out to be a mere overture to the far greater wrath of the weather to come."
http://www.thecanadianencyclopedia.com/index.cfm?PgNm=TCE&Params=M1ARTM0011891

Kyoto now

Last Saturday, on the global day of action to mark the Bali climate conference, we attended a climate rally here in Toronto. I was hoping to see thousands of Canadians at the demonstration, eager to show their disappointment to prime minister Stephen Harper and his government for not only doing nothing to meet the targets set by the Kioto protocol, which Canada has ratified, but for also actively speaking against Kyoto.

Well, there weren't thousands of people there, but maybe 500 in the beginning and then perhaps 1000 or so at most, though the organizers claimed there were more.

After I came home, I read about the climate rally held in Helsinki the same day, and got the understanding that though the demonstrators there had a very cool, entertaining theme (Lunta, perkele! :), the number of people who attended the march wasn't much bigger than here in Toronto.

Jack Layton (NDP) speaks at D8 rally
So an average Finn isn't much more interested in attending a demonstration for saving our climate than an average Torontonian. But there is one significant difference there. That is that it's better to have a government that has at least 1. ratified Kyoto and cut emissions and 2. believes in the scientific evidence on climate change and promises to do more about things, together with the European Union, than to have a government which 1. has ratified Kyoto but hasn't done anything at all to put it to work and 2. actively denies climate change and works against reaching an international agreement to fight against it.

Tiivistäen

Talven tullen huomasin, että talomme on täynnä reikiä. Kellarin johtavissa portaissa on parikin kohtaa, joista suorastaan tuulee kylmää ilmaa ja keittiön puoleisen ulko-oven reunoistakin käy jatkuva veto. Lämmityksen lämpö tuntuu karkaavan nopeasti huoneista.

Päätin siis, että reiät on tilkittävä niin asumismukavuuden kuin energian säästönkin vuoksi. Pari viikkoa asiaa pyöriteltyäni viime lauantaina vihdoin sain aukon "kiireiseen" aikatauluuni mennäkseni läheiseen Home Depot'n ostamaan tiivisteteippiä oviin ja ikkunoihin.

Päätin sen kokemuksen perusteella, etten enää koskaan mene kyseiseen puulaakiin. Niin iso valikoima kuin sillä onkin ja pitkät aukioloajat (auki aina keskiyöhön!), niin minulla on nyt liian monta kokemusta huonosta palvelusta sieltä. Henkilökunta ei tunnu juuri tietävän, mitä neuvoo.

Tällä kertaa vika oli siinä, että pyysin tiivisteteippiä, siis sellaista tavallista ikkunoiden ja ovien tiivistämiseen tarkoitettua kuminauhaa, mutta minulle väitettiin ettei sitä ole ja neuvottiin sen sijaan ostamaan "tosi hyvää" polyuretaanivaahtoa. Mutta eihän tämä siihen tarkoitukseen käy, yritin, mutta minulle väitettiin, että kyllä tämä nyt siihen käy tosi hyvin.

Joten ostin, hölmö, ja tulin kotiin toteamaan, että tällä mönjällä voin kyllä tukkia joitain oikein pahoja kellarista löytyneitä aukkoja, mutta en tiivistää avattavia ikkunoita tai ovia. Tänään sitten reissu toiseen rautakauppaan, Home Hardwareen, tuotti heti parempaa tulosta ja sain saman tien käteeni kunnon tiivisteteippiä. Sillä tiivistelin kellarin ikkunan ja keittiön oven tänään ja veto tuntuu, jos ei nyt kokonaan lakanneen, niin ainakin vaimenneen.

Tiivistäminen auttaa, muttei ratkaise täällä kaikkea, sillä tosiasia on, että useat, ellei jopa kaikki Toronton vanhoista taloista (ja rohkenen epäillä, että myös osa uudemmista kiinteistöistä...) on rakennettu heppoisan tuhlailevasti energian kulutuksen kannalta: siinä missä vanhassa kerrostalossamme Kalliossa oli liki metrin paksuiset seinät kylmän ulkoilman ja sisätilojen välissä, on täällä seinän paksuus vain viitisentoista senttiä. Käytännössä siinä on vain tiiliä ja sitten päällä tasoitelaastia ja sitten maali. Olen vahvasti siinä käsityksessä, että varsinaita eristekerrosta välissä ei ole lainkaan. Ei siis ihme, että lämmityslaite laulaa jatkuvasti.

Kuitenkin Torontossa on aina ihan yhtä kylmä talvi kuin Helsingissäkin, vaikkakin rahtusen lyhyempi. Kanadalaisten, tai ainakin torontolaisten, tajuamattomuus talvesta ihmetyttää. Täällä ajetaan kesärenkailla, mädetään tonneittain suolaa kadulle pohjavesiä pilaamaan ja asutaan Välimeren oloihin rakennetuissa taloissa. Siis vähän liioitellen sanottuna. Mutta vain vähän.

Turhautumista, läheltä-pitejä, ja arkielämää

Olen nyt toiseen kerran kuukauden sisällä lähellä saada itselleni Torontosta todellisen työpaikan omalta alaltani. Esteenä on enää vain lupa-asiat, ja se este onkin aina vaikea... Kiitos Kanadan hankalan työlupa- ja maahanmuuttokäytännön, tämä potentiaalinen uusi työnantajani, joka haluaisi minun aloittavan vaikka heti ensi maanantaina, joutuu vielä menemään kanssani läpi kuukauden tai parin mittaisen lupahakemusprosessin, jotta saan nykyisen työlupani vaihdettua uuteen...

Voin vain toivoa kahta asiaa: että työantajan into ei lopu lupa-asiaan, ja että Kanadan byrokraatit hyväksyvät työlupani ennätysajassa tai ainakin alle kahdessa kuukaudessa.

Tuon asian ansiosta elämässä täällä on taas vähän enemmän toivoa, mutta samaan aikaan edelleen olisi mahdollista lähteä takaisin Eurooppaankin, ja jos nyt tämä työpaikka täällä menee puihin lupien vuoksi, niin sitten seuraava konkreettinen mahdollisuus onnistua taitaa tulla vasta ensi kesänä, kun hakemukseni pysyvästä oleskeluluvasta ja vapaasta työluvasta on (ehkä) mennyt läpi.

Huokaus.

Hieman hämmentävissä tunnelmissa

Kanadan ympäristövirastoa vastaava Environment Canada povaa tästä talvesta kylmintä 15 vuoteen La Nina -ilmiöstä johtuen. "Poikkeuksellisen kylmä" ei Torontossa tosin usein tarkoita paljon kymmentä pakkasastetta enempää, mutta perinteisesti huonosta lämmönerityksestä kärsivissä kiinteistöissä ja ulkona Torontolle melko tyypillisessä viimassa pakkasen purevuus voi tuntua kurjalta.

Veikkaukset kylmästä talvesta eivät ole kuitenkaan syynä tämän blogipostaukseni otsikkoon, vaan enemmänkin se, mitä elämälleen kenties pitäisi tehdä seuraavaksi. Lyhyessä ajassa, noin neljän kuukauden sisällä, on ehtinyt herätä aika monenlaisia fiiliksiä. Kanadaan pysyvästi jääminen lakkasi tuntumasta meille kummallekaan itsestäänselvyydeltä jo ennen tänne muuttoa, mutta nyt päätä sekoittamaan on ilmaantunut myös mm. houkutteleva työtarjous Euroopan suunnalta ja toisaalta sitten hieman heikommalta tuntuvat näkymät täällä.

Jos saisi oman mielen rauhoittumaan ja ei olisi ilmaantunut mitään muuta tarjousta, niin voisin kyllä hengata täällä ainakin ensi kesään asti - siis ensimmäisen vuoden täyteen - ennen kuin tekisimme mitään päätöstä paluusta tai muualle lähdöstä, mutta nyt näyttää siltä, että itsestä suoranaisesti riippumattomat voimat yrittävät ohjailla touhua.

Mielelläni edelleen näkisin, että saisimme hankittua itsellemme ainakin hieman pidemmän kokemuksen Kanadassa asumisesta, vaikka paremmat yhteiskunnan edut, helpompi työura ja toimivammat palvelut sitten vetäisivätkin taas Pohjoismaihin myöhemmin. Mutta katsotaan, katsotaan... Joulu nyt ainakin menee täällä Kanadassa, Edmontonissa viettäen.